Eläviä päiväkirjoja maatilan arjesta
Laura Parmainen kuvaa Simo Rädystä videota. Paikaksi valikoitui tilan lihakarjanavetta, jossa aberdeen angus -naudat seuraavat uteliaina, mitä niistä sanotaan. Pentti Vänskä Kuva: Viestilehtien arkistoKUOPIO (MT)
Omaan asiantuntijuuteensa kannattaa luottaa ja puhua kuuluvalla äänellä, kuopiolainen media-ammattilainen Timo Jakola opastaa aloittelevia videokuvaajia Kuopion Hiltunlahdessa.
Kiekkalan lihakarjatilan isäntä Simo Räty on avannut maatilansa videokurssilaisten käyttöön, ja pian väki kameroineen ramppaa navetoissa ja konehallissa.
Järveltä puskeva hyytävä tuuli ja taivaalta putoava räntä eivät hyydytä asiaansa uppoutuneita kuvaajia.
”Epätavallinen maanantai... täällä sitä ollaan navetassa”, kouluttaja Jakola kajauttelee omalle kännykälleen.
Saman tien video julkisuudestaan piittaamattomista märehtijöistä jo leviää Facebookissa.
”Joko siitä moni on tykännyt?” Räty kyselee samalla, kun valmistautuu omaan esittelyvideoonsa.
Taustaksi hän valitsee myös aberdeen angus -rotuista lihakarjaansa, koska siitä hän saa päätoimeentulonsa.
Räty alkaa pian pitää kahden kirjoitusbloginsa lisäksi videoitua päiväkirjaa.
”Blogit ovat minulle harrastus, mutta haluan niillä vaikuttaa ihmisten asenteisiin ja tietämykseen. Monella on mielikuva 1950-luvun maalaisidyllistä tai jenkkien tehotuotannosta. Totuus löytyy sieltä välimaastosta”, vuoden ajan sadan eläimen ja sadan hehtaarin tilaansa pyörittänyt 29-vuotias Räty pohtii.
Räty ideoi kurssia videoblogin pitämisestä yhdessä Maaseutuammattiin-yhdistyksen toiminnanjohtajan Niina Mäntyniemen kanssa.
”Mikä olisi kätevämpi tapa kertoa maa- ja metsätalousammateista kuin tekijöiden itsensä tekemät videot?” koululaisia maatiloille usein luotsaava Mäntyniemi kannustaa.
Ensimmäiselle maaseututoimijoiden videokuvauskurssille löytyi Kuopion seudulta nopeasti innostuneet osallistujat.
17-vuotias Tatu Hujanen opiskelee metsäkoneenkuljettajaksi Toivalan metsäkoulussa, josta hän sai käyttöönsä videokameran.
”Haluan, että nuoret saavat tietää kuljettajan ammatista. Mukava on myös oppia kuvausta”, Hujanen perustelee videopäiväkirjan aloittamista.
Tuotantoneuvoja Laura Parmainen, 25, haluaa käyttää kameraa ennen kaikkea asiasisältöjen esittelyyn.
”Toimin Osuuskunta Itämaidon neuvojana. Naamani näkyy vain esittelyssä, muissa jaksoissa keskityn kuvaamaan esimerkiksi erilaisia navettoja.”
Ensimmäisen kuvauspäivän jälkeen kurssilaisia ei huolestuta se, että videointiin jäisi yltiöpäisesti koukkuun ja kaikki aika menisi kameran kimpussa.
”Ei todellakaan pelota. Niin vaativaa tämä on”, Parmainen hymyilee.
Räty on kuvannut häntä kolmen esittelypätkän verran eri taustoissa. Jatkossa on totuteltava itsensä kuvaamiseen tai ainakin puhumiseen ja kuvaamiseen yhtä aikaa.
Mainostoimistoyrittäjiä Santtu Tuomistoa ja Timo Jakolaa ilahduttaa kurssilaisten oma-aloitteisuus ja into.
”Näkee heti, että kaikki haluavat saada valmista aikaiseksi. Pian he alkavat tarkkailla ympäristöään uusin silmin, etsien kuvattavia kohteita ja hetkiä”, Jakola vakuuttaa.
Ensimmäisten esittelyvideo-otosten tarkastelun jälkeen Jakola lähettää kaikki kuvaamaan lisää miljöötä ja yksityiskohtia sekä ottamaan rennompia pätkiä tyyliin: ”Hei, me tehtiin tämä täällä ja tällaista oli!”
Koulutus rakentui kolmesta kerrasta: ensimmäisellä oli suunnittelua, kuvakäsikirjoitusta, toisella kerralla kuvattiin esittelyvideoita ja kolmannella tapaamisella materiaali muokattiin ilmaisohjelmilla. Nopeimmat ehtivät jo julkaista ensimmäiset vloginsa Youtubessa.
Liisa Yli-Ketola
Katso kurssilaisten vlogeja
Maaseudun Tulevaisuuden
verkkosivulta.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
