Kortesjärven kylä kehittyy ja kasvaa kaukana kaupungeista

Veljekset Rainer (vas.) ja Raimo Lindholm seurailevat taustalla, kun Raimon pojat Juho ja Aleksi leikkivät aurinkoisena talvipäivänä kylätiellä. Kuva: Johannes Tervo

Palokankaan kylän sijainti Kauhavan Kortesjärvellä on syrjäinen.

Kortesjärven keskustaan matkaa kertyy 16 kilometriä, Kauhavalle 45 kilometriä, Evijärvelle metsäautoteitä pitkin 12 kilometriä ja Lappajärvelle 14 kilometriä.

Lähin suurempi kylä Purmojärvi sijaitsee yhdeksän kilometrin päässä.

Keskellä peltotilkkuja ja metsämaisemaa kohoavalla mäellä on muutamia taloja, uusiakin.

Kylällä on kaksi toiminnassa olevaa maatilaa ja sitä asuttaa kaksi sukua.

Toinen suvuista, Lindholmit, on kunnostautunut viimeisten kymmenen vuoden aikana kylän asukasluvun nostamisessa.

"Rakensin tänne talon vuonna 2008. 2010-luvulla perässä seurasivat molemmat veljet sekä myös serkkupoika perheineen. Neljä uutta taloa rakentui tänne aika lyhyessä ajassa ja kun neljässä perheessä on yhteensä 12 lasta, voi kai Palokangasta jo hyvällä syyllä kutsua Kauhavan kasvukeskukseksi", maatalousyrittäjä Raimo Lindholm veistelee.

Veljekset Raimo ja Rainer Lindholm ovat pyörittäneet kylällä Jaakkolan tilan maatalousyhtymää vuodesta 2014.

"Pihattonavetta rakennettiin jo vuonna 2000. Robotti sinne tuli kolme vuotta sitten. Tuotostasoa on nostettu viidessä vuodessa 3 000 litraa aloitustasosta, joten tulosta on tehty sen jälkeen, kun sukupolvenvaihdos onnistuttiin tekemään vanhan isännän vastustuksesta huolimatta", Raimo Lindholm kertoo.

Maatalousyhtymän työnjako kulkee pääpiirteissään siten, että Rainer ottaa isomman vastuun tilan käytännön töistä ja Raimo visioi tilan kehittämistä sekä vastaa taloudenpidosta. Navettatöitä tekevät kuitenkin molemmat.

"Työnjako on ollut erittäin onnistunut. Maaliskuun alussa siirryimme luomuun ja kaikenlaista on suunnitteilla maataloustuotannon kehittämiseksi ja yritystoiminnan monipuolistamiseksi", Raimo Lindholm sanoo.

Lindholmien navetassa on satakunta lehmää: 50 lypsävää ja yhtä paljon nuorkarjaa.

Tilan ja koko kylän talous on jatkossa monipuolistumassa muun muassa villasikojen myötä.

Ainakaan maauskon ja yrittäjähenkisyyden puutteesta Lindholmin veljeksiä ei voi syyttää.

Mutta mikä saa parhaassa työiässä olevat jäämään kotiseudulle, Etelä-Pohjanmaan maakunnan reunamaille?

"Asuin välillä 15 vuotta tuossa Evijärven kylällä ja kuljin tehtaassa töissä Alahärmässä. Sitä elämänvaihetta kesti vuodesta 1999 aina vuoteen 2014 ja maatilan sukupolvenvaihdokseen. Jostakinhan se raha piti hakea, mutta aina takaraivossa jyskytti kaipuu maataloustöihin", vuonna 1979 syntynyt Raimo muistelee.

"Pahinta oli keväisin, kun lumet sulivat ja maa alkoi tuoksua. Kun samat isännät olivat aina peltotöissä tuossa Voltin ja Kortesjärven välillä, niin mietin usein työmatkalla tehtaalle, että olen menossa aivan väärään suuntaan."

Nuorempi veli, vuonna 1986 syntynyt Rainer, ehti myös olla välillä palkkatöissä.

"Kiinnostus maatalouteen oli kuitenkin sen verran suurta, että tähän halusi ja uskalsi lähteä. Tietenkin maataloudessa on paljon haasteita, mutta kyllä me uskotaan, että tällä alalla on tulevaisuus Suomessa. Pakkohan se on uskoa", Rainer miettii.

Oman tilan kehittämisen ja monialaistamisen lisäksi Lindholmit toivovat, että maatilojen välillä voitaisiin tehdä nykyistä parempaa yhteistyötä.

Kortesjärven seutu on vanhastaan erittäin vahvaa maatalousaluetta, ja väestöstä verrattain moni saa edelleen elantonsa alkutuotannosta.

"Olemme yrittäneet viritellä seudun muiden maatilojen ja viljelijöiden kanssa yhteistyötä, mutta se on ainakin vielä ollut varsin vaikeaa. Liikaa mietitään sitä, että mitä tuokin tästä hyötyy, kun pitäisi aidosti pelata yhteiseen maaliin. Tilayhteistyöstä voisivat hyötyä kaikki", Rainer Lindholm harmittelee.

"Maataloudessa pudotuspeli on nykyään niin kovaa, että vain kaikista vahvimmat ja parhaimmat tilat selviytyvät. Kaiken a ja o on, että talousluvut ovat hallussa. Meidän tilalla talousluvut käydään läpi äärimmäisen tarkasti ja jokainen työvaihe sekä kulurakenteen osa analysoidaan", Raimo Lindholm kertoo.

Tilan vanha isäntä Seppo Lindholm pyöritti Jaakkolan tilaa vuosina 1988–2014.

Maatila siirtyi Lindholmin suvun omistukseen vuonna 1940.

"Suku saapui tänne aikoinaan Hauholta, Hämeenlinnan läheltä. Välirauhan aikaan isoisäni osti Hypoteekkipankilta tilan", Seppo Lindholm taustoittaa.

Ensin tulivat lypsylehmät, joita oli aluksi kahdeksan. Sitten perustettiin myös hevostalli ja tilalle tuli sikoja.

”Isä ja äitee jatkoivat sitten 1955 tilanpitoa, ostivat perikunnalta osuutensa.”

Maailma on muuttunut vuosikymmenten saatossa paljon.

Etelä-Pohjanmaan maakunnan reuna-alueella muutos on ollut järisyttävä.

"Tämä Palokangas on oikeastaan aina ollut Purmojärven kylänosa. Purmojärvi oli aikoinaan tosi iso kylä, jossa oli kolme kauppaa oli ja kaksi pankkiakin. 1990-luvulla viimeinen kauppaliike, Förstin kauppa, sulki ovensa."

Pelkästään Pellisen alueella, johon Palokankaan kylä kuulu, oli 1970-luvun alussa peräti 22 maidontuottajaa.

"Nyt maatiloja on jäljellä kaksi. On tyhjillään olevia taloja ja monissa tuvissa asuu eläkeläisiä. Se, että tänne on rakennettu 2010-luvulla uusia taloja, on ollut kaivattu piristysruiske", Seppo Lindholm toteaa.

Vanhan isännän mielestä maailma on muuttunut enimmäkseen huonompaan suuntaan.

"Yksinäisiä puurtajia aletaan olla täällä kylillä. Ennen oli aikaa istua pellon reunalla ja jutella naapureiden kanssa maailman menosta töiden lomassa. Nykyään on suuret ja tehokkaat koneet, mutta silti kaikilla on koko ajan niin kiire, ettei meinaa ehtiä kuulumisiakaan vaihtaa", hän harmittelee.

Nuorempi polvi suhtautuu tulevaisuuteen toiveikkaammin.

Lindholmin veljekset eivät kaipaa kasvukeskuksiin, vaan toivovat, että maatalous tuo leivän pöytään jatkossakin.

"Se on selvää, että täällä ollaan niin kauan kuin vain on edellytykset maataloudella ja mahdollisilla liitännäiselinkeinoilla pärjätä. Tehdastöissä tuli oltua sen verran kauan, etten kaipaa siihen elämänvaiheeseen takaisin", Raimo Lindholm summaa.

Asuinpaikan syrjäisyys on hänelle tietoinen valinta.

"Taidan olla sen verran metsäläinen, että kaipaan tilaa ympärilleni. Kun katson aamulla ikkunasta ulos, niin haluan nähdä metsää ja luontoa enkä naapuria, joka tuijottaa takaisin. Aluksi oli tarkoitus asua täällä metsänperällä ihan yksikseen, mutta se meni vähän pipariksi kun veljet ja serkku rakensivatkin talonsa tähän viereen", Raimo sanoo ja naurahtaa.

"Mutta tietenkin se on kylän kehitykselle tosi hyvä asia."

Mikäli tie joskus viekin pois Palokankaalta ja Etelä-Pohjanmaalta, on muuttosuunta pohjoiseen eikä etelään.

"Jos muutto tulee eteen, niin olen päättänyt, että lähden pohjoiseen Lappiin. Kaupunkiin ei mua saa", Raimo kiteyttää.

Valtiovalta voisi kuitenkin olla aktiivisempi aluepolitiikassa, jotta eläminen ja yrittäminen syrjäkylillä ei käy liian vaikeaksi.

"Infra ja tieverkko täytyy pitää riittävän hyvässä kunnossa. Nyt se on jo liiaksi rapistunut. Ylipäätään politiikassa ei saisi miettiä asioita liian kasvukeskusvetoisesti vaan pitäisi pyrkiä siihen, että syrjemmälläkin voi vielä asua."