Edith Spitz julkaisi kesäkuussa 2025 omakustanteena esikoisrunoteoksensa Lehtisade. Kuva: Hanne Manelius
Kirjailijan vuosiansio on häkellyttävän matala ‒ tästä syystä alalla ilmenee myös uutta optimismia
MT:n haastattelemat keskisuomalaiset kirjailijat suhtautuvat tyynesti käsillä olevaan tekoälymurrokseen.Jyväskylä
Runoilija-kirjailijat Edith Spitz ja Olli-Pekka Tennilä katsovat, että kirjalijoiden ammattikunta on Suomessa nauttinut perinteisesti korkeaa arvostusta. Kuva: Hanne ManeliusKirjailijoiden keskimääräiset vuosiansiot ovat olleet pitkään Suomessa matalalla tasolla.
”Kymmenisen vuotta sitten kirjailijat tienasivat kirjallisuudella keskimäärin 2 300 euroa vuodessa. Nykyisin summa on vieläkin pienempi, noin 1 700 euroa. Siis vuodessa”, Keski-Suomen kirjailijoiden puheenjohtaja, runoilija-kirjailija Olli-Pekka Tennilä kertoo.
Merkittävän poikkeuksen tekevät muutama tunnettu kirjailija, jotka ovat esillä julkisuudessa oman persoonansa kautta.
”Heillä ansiotaso on täysin eri ulottuvuudessa. Mutta suurin osa kirjailijoista ei halua olla esillä sillä tavalla. Ajattelen, ettei sillä ole mitään tekemistä näiden tyyppien kirjallisten pyrkimysten kanssa, ja että se on kirjallisuudelle itselleen jopa haitallista.”
Ansiotasojen vaatimattomuuden takia suurin osa kirjailijoista tekee muitakin töitä.
”Tilanne on toki vastaava muissakin maissa. Erilaiset mesenaatit ovat rahoittaneet kirjailijoita historian saatossa suurillakin kielialueilla.”
”Olisi tärkeää, että nykyistä useampi suomalainen kirjailija pystyisi keskittymään kirjalliseen työhönsä apurahan turvin.”
Runoilija-kirjailija Edith Spitz pitää tärkeänä, että kirjailijoiden apurahajärjestelmä pidetään hengissä.
”Systeemiä olisi myös laajennettava. Olisi tärkeää, että nykyistä useampi suomalainen kirjailija pystyisi keskittymään kirjalliseen työhönsä apurahan turvin.”
Spitzin mielestä kirjallisuuden arvonlisäveroa pitäisi laskea.
”Nykyinen korkea taso ei edistä ihmisten lukutaitoa.”
Tennilä löytäisi korjattavaa myös kirjailijoiden eläkejärjestelmästä.
”Jos kirjailija työskentelee yli neljän kuukauden apurahalla, on pakollista ottaa maatalousyrittäjien eläkelaitoksen kautta vakuutus, joka maksaa 12‒15 prosenttia apurahan hinnasta.”
Jos mikä tahansa muu ammattikunta Suomessa kitkuttelisi keskimäärin reilun 140 euron kuukausiansioilla, pidettäisiin asiasta todennäköisesti paljon meteliä. Tai vielä luultavammin koko ammattikunta olisi jo vaipunut historian hämäriin.
MT:n haastattelemilla keskisuomalaisilla kirjailijoilla ei kuitenkaan ole aikomusta vaihtaa alaa rahan takia.
”Ei tätä rahasta tehdä, vaan kyse on intohimosta. Kirjailijuus on se, mitä haluan elämässä eniten tehdä. Mutta kun nykytilanne on mitä on, niin on hyvä samalla kouluttautua itseä kiinnostavalle alalle. Silloin saa tulovirtoja, jos kirjoittaminen ei elätä”, Spitz pohtii.
Hän opiskelee Jyväskylän yliopistossa suomen kielen opettajaksi ja sivuaineena matematiikkaa.
Olli-Pekka Tennilä arvioi, että uutta luovan kirjallisuuden on ylipäätään haastavaa seurata rahanansainnan logiikkaa.
”Mielestäni kiinnostavin puoli suomalaisesta kirjallisuudesta menee sinne marginaaliin.”
Keski-Suomen kirjailijat
Suomen kirjailijayhdistysten neuvottelukunnan alainen yhdistys, joka järjestää jäsenilleen poikkitaiteellista toimintaa.
Jyväskylässä sijaitseva Keski-Suomen kirjailijatalo on paikallisen kirjallisen elämän keskus ja pääasiallinen kohtaamispaikka.
Kirjailijatalossa on residenssihuoneita, joita kirjailijat voivat vuokrata työskentelytiloiksi.
Keski-Suomen kirjailijoiden puheenjohtaja Olli-Pekka Tennilä löytää itselleen kiinnostavimmat kirjalliset ilmiöt alan marginaaleista. Kuva: Hanne ManeliusTennilän mukaan isot kustannustalot pelaavat varman päälle kirjojen julkaisuissa.
”Kirjallisuuden tuottamiseen liittyy paljon virtaviivaistamista, joka johtaa sisältöjen pelkistymiseen ja yksipuolistumiseen. Mutta samaan aikaan independent-meininki on nostanut päätään kustannusmaailmassa.”
Itsenäiset kustantamot alkoivat yleistyä voimakkaasti 2010-luvulla.
”Ne julkaisevat kokeellisempaa tavaraa, joka ei välttämättä tähtää suuren yleisön tietoisuuteen. Musiikkiteollisuudessa ja sarjakuvapuolella on nähtävissä samanlainen kehitys.”
”Kirjallisuuden tuottamiseen liittyy paljon virtaviivaistamista, joka johtaa sisältöjen pelkistymiseen ja yksipuolistumiseen.”
Käsillä olevaan tekoälymurrokseen Spitz suhtautuu tyynesti.
”Tekoälystä puuttuu ihmisen kosketus. Jokaisella kirjoittajalla on omanlaisensa tyyli, joka paistaa tekstistä läpi. Lukijatkin huomaavat tällaiset asiat.”
Tennilä on samoilla linjoilla.
”Uskon, että ihmisiltä katoaa mielenkiinto lukea tuotoksia, joita tekoäly generoi sille asetettujen reunaehtojen sisällä.”
Äänikirjojen yleistymiseen, osittain lukemisen kustannuksella, hän suhtautuu kaksijakoisesti.
”Äänikirja on hieno ilmiö, mutta toisaalta se on hermostollisesti ottaen aika kaukana lukemisesta.”
Yliopiston välittömässä läheisyydessä sijaitseva kirjailijatalo on Jyväskylän kirjallisen elämän keskuspaikka. Kuva: Hanne ManeliusSpitz suosii perinteistä paperikirjaa, vaikka suhtautuu avoimesti teknologiaan.
”Sähköisen kirjallisuuden muodoissa on paljon mahdollisuuksia, mutten haluaisi, että lukeminen on liian riippuvaista teknologiasta. Olen kasvanut maalla, jossa sähkökatko saattoi kestää useamman vuorokauden. Fyysisen kirjan kanssa pärjää silloinkin, kun sytyttää tuikun ja lukee kynttilän valossa.”
”Asia, jonka haluan sanoa, on paljon tärkeämpi kuin minä itse. Kaikessa tekemisessä palataan ihmisyyden perusarvoihin.”
Suomalais-saksalaisessa perheessä Uudenmaan ruotsinkielisellä maaseudulla varttunut Edith Spitz näkee kotimaisessa kirjallisuudessa haasteiden lisäksi suuria mahdollisuuksia.
”Elämme kirjallisuuden kentällä muutosvaihetta, joka toisaalta on tiivistänyt yhteisöämme entisestään. Uskon, että lähivuosinakin saamme lukea uutta ja innostavaa, korkealaatuista suomenkielistä kirjallisuutta.”
Spitzin mielestä kirjailijan ei pidä pyrkiä kohottautumaan auktoriteetin asemaan.
”Asia, jonka haluan sanoa, on paljon tärkeämpi kuin minä itse. Kaikessa tekemisessä palataan ihmisyyden perusarvoihin. Kannattaa miettiä, mikä on oikeasti elämässä merkityksellistä ja toimia tärkeänä pitämiensä asioiden eteen, eikä vain harmitella maailman vaikeaa nykytilaa.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
