Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • "Lasten ja nuorten arkiliikunta on vähentynyt maaseudullakin" – paluu lähiopetukseen korjasi koronasulun aiheuttamaa liikuntavajetta

    Vähiten liikkuneet nuoret pitää nyt saada uudelleen mukaan liikunnallisiin harrastuksiin, sanoo tutkija Sami Kokko.
    Törnävän koulun 4a luokka luistelemassa koulupäivän viimeisellä tunnilla. Edessä Arvo Rissanen, takana vasemmalta Elsa Pärssinen, Amanda Perälä, Lahja Rissanen ja polvillaan Hermanni Laihorinne.
    Törnävän koulun 4a luokka luistelemassa koulupäivän viimeisellä tunnilla. Edessä Arvo Rissanen, takana vasemmalta Elsa Pärssinen, Amanda Perälä, Lahja Rissanen ja polvillaan Hermanni Laihorinne. Kuva: Johannes Tervo
    Jääenkeleitä syntyi vauhdilla Törnävän koulun nelosluokkalaisten liikuntatunnilla.
    Jääenkeleitä syntyi vauhdilla Törnävän koulun nelosluokkalaisten liikuntatunnilla. Kuva: Johannes Tervo

    Lasten ja nuorten liikkuminen kärsi koronasta viime vuonna eniten muihin ikäryhmiin verrattuna, selviää Valtion liikuntaneuvoston viime syksynä julkaisemassa raportissa.

    Ikäryhmän liikkuminen vähentyi kaksi vuotta sitten tehtyyn mittaukseen verrattuna kymmeniä prosentteja. Suurin selittävä tekijä on koulu- ja koulumatkaliikunnan vähenemin tai päättyminen kokonaan etäopetuksen vuoksia, raportissa kerrotaan.

    Merkittäviä esteitä olivat liikuntapaikkojen kiinniolo ja se, ettei kotona voinut harrastaa liikuntaa haluamallaan tavalla.

    Apulaisprofessori Sami Kokko Jyväskylän yliopistosta on mukana valtakunnallisessa Liitu-liikuntatutkimuksessa. Hän sanoo, että nuorilla pandemia näyttää lisänneen liikkumisen polarisaatiota, eli nuorten jakautumista liikunnallisesti aktiivisiin ja vähän liikkuviin.

    ”Viime syksyn tilanteesta on tekeillä uusi tutkimus. Sen aineisto maaseudusta ei ole vielä ihan valmis.”

    Nyt tutkimus keskittyy toisen asteen 16–20-vuotiaisiin. Aineistosta on Kokon mukaan jo nähtävillä pääviestit.

    ”Viime kevät oli lockdownin, etäopetuksen aikaa. Syksy oli erilainen, kun koulut olivat auki. Toisella asteella elettiin vielä hybriditilannetta.”

    Kokko pitää olennaisimpana seikkana sitä, että poikkeusaika on kohdellut nuoria eri tavalla. Tilannetta tarkastellaan kolmijaon perusteella: ovatko nuoret voineet joko lisätä, pitää ennallaan vai vähentäneet liikkumistaan.

    ”Nyt tilanne on hieman muuttunut, sillä alle kolmannes ilmoittaa, että liikunta olisi syksyn aikana vähentynyt. Keväällä määrä oli hieman yli kolmannes. Parantunut tilanne johtunee siitä, että on sopeuduttu tilanteeseen viime kevättä paremmin.”

    Kokko on huolissaan selkeästi näkyvästä polarisaatiosta. Voimistunut suuntaus viittaa siihen, että toiset liikkuvat paljon kun taas toiset vähän.

    ”Iso osa liikkumistaan jo aiemmin vähentäneistä on vähentänyt sitä edelleen. Siinä on isoin viesti.”

    UKK-Instituutin tekemän tutkimuksen viesti näkyi keväällä liikemittareissa: Liitu 18-tutkimukseen verrattuna vähennys oli 2 000–3 000 askelta. Syksyllä kerätty ja vielä analysoimaton aineisto sisältää myös toisen asteen opiskelijat.

    ”Suurin huoli polarisaatiosta linkittyi keväällä siihen, että kaksi isoa liikuttajainstituutiota, koulut ja seurat, olivat etämoodissa. Vähän liikkuvista osa on seuroissa, mutta sitä tärkeämpi liikuttaja on koulu. Hyvä, että koulut ovat auki.”

    Koronapandemian eri vaiheissa linjaukset ovat vaihdelleet eri maakunnissa. Harrastustoiminnan pidempiaikainen keskeytys koski pääkaupunkiseutua. Varsinais-Suomessa rajoituksia on ollut lasten ja nuorten osalta vähän.

    ”Esimerkiksi Jyväskylässä kaikki harrastustoiminta on nyt seis, kun koronatilanne räjähti kaupungissa päälle.”

    Kokko on huolissaan jatkossa siitä, keiden osalta tilanne korjaantuu. ”Niiltä kyllä, jotka ovat muutenkin aktiivisia, mutta vähän liikkuvat ja liikkumistaan vähentäneet ovat heikommassa tilanteessa. Myös seuratoiminta oli etätoiminnassa. Kuinka moni nuori palaa seuratoimintaan?”

    Riskiryhmässä ovat Kokon mukaan jälleen ne nuoret, jotka liikkuvat muutenkin vähän.

    ”Trendinä on nykyään se, että jo kuusivuotiaat aloittavat seuratoiminnan. Nyt kun sekin on tauolla ja lykkääntynyt vuodella, miten he lähtevät liikkeelle?”

    Kokko näkee ison muutoksen lasten liikkumisessa: arkiliikunta on vähentynyt, ja ulkojäälle ei ole enää ole totuttu lähtemään. Pitäisi pystyä palaamaan normaaleihin lähiharrastuksiin.

    ”Miten voidaan tehostaa toimintaa, että suurin osa lapsista saadaan palaamaan? Toisaalta, jos joku innostuu hiihtämään itsekseen, se ei haittaa mitään.”

    Lasten ja nuorten liikuntaharrastukset ovat erilaisia maalla ja kaupungeissa.

    ”Maaseudulla näkyy tutkimuksissa sama trendi, että arkiliikunta on vähentynyt ja siellä on vähemmän organisoitua liikuntaa. Onko kiinnostavaa toimintaa lähistöllä?”

    Tämä on Kokon mukaan liikkumisen esteenä merkittävimpiä. Nuoret eivät enää niin helposti mene luontoon.

    ”Digitalisaatio ohjaa ruutujen ääreen kaikessa nuorten ajankäytössä. Se vie valitettavan usein voiton liikkumisen näkökulmasta. Haikailu vanhaan ei tuo ratkaisua, kehitys nyt on vain tämä. Voihan sitä pelata, mutta on hyvä myös liikkua.”

    Lue myös:

    Urheiluseurat rämpivät kohti kevätkautta rajoitusten viidakossa ja äkkikäännöksiin varautuen: "Hurjan haasteellista on"