Suuret volyymit ja kiire kostautuvat eläintuotannossa
Säilöttyjä unelmia -dokumentin nähtyään moni katsoja jää varmasti pohtimaan, hoidettiinko lehmien ja sikojen teurastus Puolassa ja Romaniassa suomalaisten standardien mukaisesti.
Eläinlääkäri Pirjo Kortesniemi Eläintautien torjuntayhdistyksestä paljastaa, että ei hoidettu.
Hän pani merkille, että romanialaisella teurastamolla tainnutusvuorossa olevan sian takana kulkenut eläin sai tahattomasti sähköä. Niin ei pitäisi tapahtua Suomessa, jossa prosessia valvotaan tarkasti. Lihaeristä myös testataan eläinten stressaantuneisuutta.
”Jos havaitaan, että joku hutiloi tainnutuksessa, teurastamolta saa lähtöpassit”, Kortesniemi totesi Säilöttyjä unelmia -dokumenttiin pohjautuvassa paneelikeskustelussa keskiviikkona Helsingissä. Tilaisuuden järjesti MTK.
Suomessa eläinten kuljetusmatkat teurastamolle ovat lyhyemmät kuin Keski-Euroopassa. Siellä ei ole tavatonta, että eläimiä kuljetetaan Hollannista Espanjaan tai Italiaan teurastettavaksi. Maailmalla eläimiä seilaa jopa mannerten välillä.
Lisäksi Suomessa eläimet kulkevat tiloilta suoraan teurastamoille, eivätkä markkinoiden kautta, kuten monessa muussa maassa.
Dokumentin tuottajan Joonas Berghällin mukaan saksalaisessa kasvatussikalassa, jonne kuvausryhmää ei päästetty, oli 60 000 eläintä. Määrä on Kortesniemen mukaan hurjan suuri.
Suomessa kasvatussikaloissa on keskimäärin tuhat eläintä. Sitä suuremmissa sikaloissa tautien tartuntariski kasvaa ja lääkitystarve lisääntyy.
”Riskit eläintuotannossa kasvavat aina, kun vauhti ja volyymi kasvavat”, Kortesniemi toteaa.
Hänen mielestään elintarvikepuolella vähemmän on enemmän: ”Miksi kaupoissa tarvitsee olla niin paljon valinnanvaraa, metrikaupalla erilaisia meetvursteja?”
”Ne eläimet ovat olleet siellä Saksassa ja Romaniassa, jotta säilykeravioli voi maksaa euron”, Kortesniemi jatkaa.
Jos ainoa kriteeri ruuan ostamisessa on hinta, kotieläinpuolella se tarkoittaa halvimman mahdollisen työvoiman hankkimista. Liha kulkee Euroopassa lännestä itään teurastettavaksi ja työntekijät vastaavasti idästä länteen. Halpaa työvoimaa välittävät kyseenalaiset vuokratyöfirmat.
Työoloja heikentää sekin, että Keski-Euroopassa maatilat ovat usein yritysten omistamia. Suomessa tilat ovat perheomistuksessa, jolloin työoloihin kiinnitetään enemmän huomiota.
Elintarviketyöläisten liiton puheenjohtajan Veli-Matti Kuntosen mielestä myös suomalaisten yritysten pitäisi ryhdistäytyä. Keskusliikkeet kilpailuttavat omien tuotemerkkiensä valmistajia ja valitsevat usein halvimman. Jatkuva kilpailutus heikentää alan työoloja.
Hän paheksuu myös lihataloja, jotka kuskaavat muun muassa pekonit ulkomaille jalostettavaksi.
Mitä lähempänä tuotanto sijaitsee kuluttajaa, sitä paremmin se on omissa käsissä ja hallittavissa.
Marleena Tanhuanpää Elintarviketeollisuusliitosta huomauttaa, että Suomessa kulutetusta lihasta noin 85 prosenttia on kotimaista. Myös Elintarviketeollisuuden käyttämistä tuotteista 85 prosenttia on kotimaisia.
MTK:n ruokakulttuuriasiamies Anni-Mari Syväniemen mielestä kuluttajien kannattaisi aina kysyä ruuan alkuperää.
Toinen pohdinnan arvoinen asia on ruuan väitetty kalleus. Nykyään kotitaloudet käyttävät tuloistaan enää 13 prosenttia ruokaan. Saman verran käytetään tietotekniikkaan.
”Suomessa kulutetusta ruuasta haaskataan yli 20 prosenttia, mutta silti halutaan yhä edullisempaa ruokaa.”
Syväniemen mukaan tämä kielii ruuan arvostuksen heikkenemisestä. Arvostuksen nostaminen olisi kotien ja koulujen tehtävä.
KATJA KOLJONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
