UUTISTAUSTA Tytäryhtiöitä perustetaan ulkomaille verosuunnittelua varten
Suomalaiset yritykset perustavat holding-yhtiöitä ulkomaille pääasiassa verosuunnittelua varten, arvioi Aalto-yliopiston vero-oikeuden professori Heikki Niskakangas.
”Jos yrityksen pääkonttori on Suomessa, ovat verosyyt holding-yhtiön perustamiselle usein ratkaisevia”, Niskakangas sanoo.
Yhteiskuntavastuuta tutkiva kansalaisjärjestö Finnwatch kertoi viime viikolla, että suomalaisilla yrityksillä on 438 tytäryhtiötä veroparatiiseissa. Niistä suuri osa on verosuunnitteluun sopivia holding-yhtiöitä.
Verosuunnittelu on laillista ja sitä tehdään kaikissa maissa. Tavoitteena on ohjata tuloja maihin, joissa on kevyempi verotus. Työkaluna käytetään usein holding- tai pöytälaatikkoyhtiöksi kutsuttua tytäryhtiötä, jonka ainoa tehtävä usein on omistaa konsernin muita yhtiöitä.
Finnwatch nosti raportissa esille metsäyhtiö Stora Enson omistuksen Brittiläisten Neitsytsaarten veroparatiisiin rekisteröityyn yrityksessä.
Stora Enson maajohtajan Lauri Peltolan mukaan omistus ei ole verosuunnittelua.
”Yhtiö tuli meille yrityskaupan mukana, eikä siitä ole meille verohyötyä”, Peltola sanoo.
Peltolan mukaan kiinalainen yhtiö, jonka Neitsytsaarille rekisteröity yhtiö omistaa, on Stora Enson mittakaavassa pieni.
”Olisi saman kokoluokan asia, kuin jos puhuttaisiin Honkalahden sahan verosuunnittelusta. Omistuksen purkaminen olisi kallista ja työlästä.”
Verosuunnittelu sopii korkean palvelutason yrityksille, joilla on paljon tuloja patenteista ja tekijänoikeuksista. Raaka-aineita tuottaville yrityksille, kuten metsäteollisuuden yrityksille se ei niinkään sovi, Niskakangas arvioi.
Mutta suuret maat haluavat rajoittaa sitä. G20-mailla, OECD:llä ja EU:lla on yhteinen hanke, jonka avulla aggressiivista verosuunnittelua voidaan hallita.
Tavoitteena on estää veropohjan rapautumista. Osapuolet eivät tosin vielä ole yksimielisiä siitä, mitä aggressiivisella verosuunnittelulla tarkoitetaan.
”Joitain asioita siitä, mitä nyt voidaan tehdä, ei enää voitaisi tehdä”, Niskakangas muotoilee.
Mutta miksi sitten kansainvälisesti toimiva yhtiö maksaisi verot Suomeen, jos voi laillisesti maksaa vähemmän toimimalla jossain toisessa maassa?
Kysymystä perustellaan tavallisesti yritysvastuulla. Vastuuttomuudesta on seurauksena maineen menetys ja asiakkaiden katoaminen.
Niskakankaan mukaan osa yrityksistä on aika herkkiä maineestaan.
”Ulkomailla suuret yritykset, joita on syytetty verojen välttelystä, ovat ruvenneet ilmoittamaan, miten suhtautuvat verosuunnitteluun.”
Yritykset esimerkiksi voivat ilmoittaa, käyttävätkö kaikki lain sallimat keinot pienentää veroja, vai pyrkivätkö maksamaan kiltisti kotimaahan. Suomalaisilta yrityksiltä tällaisia ilmoituksia ei juuri ole vielä tullut.
”Oikeastaan olen odottanut, milloin niitä alkaa tulla”, Niskakangas sanoo.
Kansainvälisen hankkeen laineet nimittäin lyövät pian myös Suomeen.
”Ne ovat korkean tason projekteja. Verosuunnittelua rajoittavien sääntöjen pitäisi olla valmiina kesällä 2015.”
Sen jälkeen ne pitää vielä hyväksyä EU:ssa ja muuttaa kansallisia lakeja. Siihen kuluu 5–6 vuotta.
Peltola kiistää Stora Enson tehneen aggressiivista verosuunnittelua.
”Käytämme normaaleja verosuunnittelun keinoja. Harmaalle alueelle ei mennä, puhumattakaan veroparatiiseista. Toimimme 35 maassa ja meillä on ollut lukuisia fuusioita. Siksi konsernirakennelma on monimutkainen. Mutta yhtään yhtiötä ei ole perustettu verosuunnittelua varten”, Peltola sanoo.
Stora Ensolla on Finnwatchin mukaan tytäryhtiöitä Alankomaissa, Belgiassa ja Luxemburgissa.
Verottajalla on keinoja päästä väliin, jos suunnittelun tekee tökerösti.
Esimerkiksi Nokian Renkailta vaaditaan noin 30 miljoonan euron ja Fortumilta jopa 200 miljoonan mätkyjä, koska verot on maksettu väärään maahan.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
