Paikallistuntemus pelastaa metsästyksen tulevaisuuden
Moni metsästäjä asuu kaukana jahtiseuduiltaan. Liian moni tulee paikalle vasta, kun metsästys alkaa, toteaa Suomen Luonnon- ja riistanhoitosäätiön asiamies Heli Siitari.
Siitari on huolissaan paikallistuntemuksen katoamisesta.
”Tässä kuviossa kokonaisuus ja kestävyys voivat jäädä jalkoihin. Riistanhoidollinen näkökulma kärsii. Vastuullisuutta ei ole varaa hukata.”
”Ennen oli toisin. Metsästäjät tunsivat suot ja hetteiköt. He tiesivät, mitä riistaa niissä on ja mikä on paikallisen riistakannan tila. Vastuullinen metsästäjä seuraa koko ajan tapahtumia ja muutoksia sekä punnitsee niiden seurauksia. Toivottavasti tämä ei ole katoamassa.”
Kyse ei hänen mielestään ole välinpitämättömyydestä, vaan tietämättömyydestä ja paikallistuntemuksen puutteesta.
”Metsästyksen, riistan ja riistanhoidon paras asiantuntemus on nimenomaan paikallista.”
Riistanhoito ei saa jäädä jalkoihin tai lapsipuolen asemaan.
”Pahimmillaan voidaan ajatella, että metsästys on menossa väärään suuntaan. Riistanhoito ja riistan ympäristöjen hoito uhkaavat jäädä jalkoihin. Se pelottaa, metsäkanalintuja paljon tutkinut Siitari sanoo huolestuneena.
”Jos kokonaisuuden ajatteleminen katoaa, seuraukset voivat olla huonot. Vastuullisuutta ei ole varaa hukata.”
Siitari on erittäin iloinen toimista, joita paikalliset metsästysseurat ovat tehneet metsästyksen jatkuvuuden turvaamiseksi. Keinoja on useita, mutta tärkeintä hänen mielestään olisi saada ihmiset näkemään ja ajattelemaan pitkällä aikavälillä.
”Pitää kulkea metsästysmailla, seurata ja havainnoida muutoksia, tulla tutuksi metsän ja maaseudun kanssa ja nähdä, miten asiat vaikuttavat toisiinsa. Tätä ei sovi yhtään väheksyä”, Siitari sanoo.
”Onneksi Suomessa kuitenkin elää vahva erästelykulttuuri. Monet vanhemmat vievät lapsiaan metsiin, tutustuttavat heidät pienestä pitäen luontoon ja sen kiertokulkuun. Aina ei tarvitse saada saalista. Havainnot ja elämykset ovat vähintään yhtä arvokkaita tulevaisuuden kannalta.”
Heli Siitari odottaa teeren metsästyksen alkua innokkaasti. Mielessä pyörii monia kysymyksiä, joihin vain paikalliset vastaukset ovat niitä oikeita.
”Tänä vuonna kanalintujen metsästyskausi saattaa monissa paikoissa olla aikaisempia vuosia lyhyempi. Syynä tähän on heikko pesintämenestys.”
Heli Siitari vetoaakin siihen, että aikuisia lintuja tulisi säästää ensi vuotta varten.
”Tutustukaa omaan alueeseenne ja sen tilanteeseen. Seuratkaa lintujen käyttäytymistä. Säästäkää hyvät yksilöt. Oikeat ratkaisut löytyvät paikallisesti.”
HIA SJÖBLOM
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
