Kutsumuksena kehitysvammaistyö
Jussi Ristilä on tyytyväinen mies. Työ kehitysvammaisten parissa on mielekästä ja palkitsevaa. Uuden yrityksen alkukaaoskin alkaa olla selätetty. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKANGASALA (MT)
Toimitusjohtaja Jussi Ristilän, 45, palaveri Tampereella on venynyt. Poninhäntä heiluen hän pyyhältää Asumispalvelu Ristilän neuvotteluhuoneeseen pahoitellen myöhästymistään. Nopeasti vielä kuppi kahvia ja päästään asiaan.
Siitä ei ole kauan, kun Ristilä painoi 60-tuntista työviikkoa. Nyt yrittäjän tahti on onneksi hellittänyt.
Kehitysvammaisten asumispalvelu avasi ovensa 2010 jouluna. Asiakaspaikkoja on 24 ja hoitajia 1,6-kertainen määrä asiakkaisiin nähden. Luku on Pirkanmaan korkeimpia. Esimerkiksi vanhainkodeissa vähimmäismiehitys on 0,5 työntekijää asukasta kohden.
Asumispalvelu Ristilä on erikoistunut autismin kirjon kehitysvammaisiin, monivammaisiin, liikuntarajoitteisiin ja syvästi kehitysvammaisiin asiakkaisiin.
Ristilässä käy myös päiväasiakkaita, joille järjestetään monipuolista, kuntouttavaa toimintaa.
Päiväpuolen asiakkaat Jussin tuvassa ovat juuri käyneet lounaalla. Nyt heillä on omaa aikaa. Yksi soittaa pianoa, toinen istuu sohvalla kuuntelemassa. Osa on huoneissaan katsomassa televisiota. Kohta lähdetään ulos kävelylle.
Ristilän mukaan toiminnan ydin on järjestää kaikille asukkaille mahdollisuus ruokailuun, ulkoiluun, saunomiseen ja uintiin.
”Kaikki saadaan sängystä ylös”, hän vakuuttaa.
Aktiviteetit vaativat paljon henkilökuntaa ja apuvälineitä, mutta silti niistä pidetään kiinni. Liikuntarajoitteisten kehitysvammaisten yksikkö, Onnela, teki matkan Espanjaan asti.
Kustannuksista ison osan kattaa kunta. Asiakkaat maksavat ruuasta ja asumisesta yhteiskunnalta saamillaan tuilla.
Kehitysvammaisten asiat ovat tapetilla nyt, kun kehitysvammaisten yhtye Pertti Kurikan nimipäivät valittiin edustamaan Suomea Euroviisuihin.
Punk-kappale Aina mun pitää avautuu Ristilälle erityisen hyvin. Vammaisten hoidossa joudutaan tasapainottelemaan, mihin asioihin asiakkaita voidaan patistaa. Heitä ei haluta pakottaa mihinkään, mutta toisaalta suihkussa on hyvä käydä. Esimerkiksi ulkoiluun houkutellaan, muttei pakoteta.
”Maailma muuttuu, kuten myös vaatimukset kehitysvammaisten hoidon suhteen. Itsemääräämisoikeutta korostetaan ja asiakkaat päättävät omasta elämästään sen verran kuin pystyvät.”
Päivätoiminnassa tähdätään omaan pärjäämiseen: opetellaan solmimaan kengännauhoja ja tekemään ruokaa.
Jussi Ristilä työskenteli yli kymmenen vuotta Nokiassa. Ensin ”rivi-insinöörinä” ja sitten esimiehenä tuotekehitysprojekteissa. Ura vei Intiasta Englantiin. Sitten homma alkoi tökkiä.
”Tuli tunne, ettei maailma tarvitse enempää yhä monimutkaisempia matkaviestimiä. Halusin merkityksen työlleni.”
Uuden alan valinta kävi luontevasti, sillä Ristilän vaimo on työskennellyt ikänsä kehitysvammaisten parissa. Lisäksi palveluille on tarvetta, koska laitoshuoltoa on purettu vauhdilla.
Ristilä aloitti lähihoitajan opinnot. Oppisopimuspaikan tarjosi vaimon ja hänen vanhempiensa omistama kehitysvammaisten asumispalvelu.
Kannustusta alanvaihtoon Ristilä ei juuri saanut. Moni ihmetteli, miksi hän jätti hyvän työn Suomen menestyvimmässä yrityksessä. Nokian romahduksesta ei ollut vielä merkkejä.
”Päätöksen kanssa oli aika yksin.”
Ristilöiden aika menee yrityksen hallinnon hoitamiseen. Vaimokin on ehtinyt tehdä vain jokusen hoitovuoron.
Jussi Ristilä juoksee palavereissa tapaamassa yhteistyökumppaneita. Niitä ovat muun muassa kunta, vakuutusyhtiöt ja pankit.
Henkilökunnassa on vaihtuvuutta, joten työhaastatteluja on säännöllisesti. Erityisesti sijaisille on tarvetta. On selvää, ettei henkisesti kuormittava hoitoala sovi kaikille. Asumispalvelu on auki aina, myös yöt ja juhlapyhät.
Ristilän mukaan hän on saanut matkapuhelinbisneksestä yllättävän paljon eväitä oman yrityksen pyörittämiseen.
Tiimin johtaminen on melko samanlaista alasta riippumatta. Varsinkin, kun Ristilä on tottunut johtamaan asiantuntijoita.
Esimiehen tehtävä on löytää yhteinen sävel ja luoda mahdollisuudet menestymiseen.
”Vastoin yleistä käsitystä, johtaminen on nöyrää hommaa”, Ristilä sanoo.
Pitkistä kesälomista on tuoreen yrittäjän turha haaveilla. Ristilälle riittää, että hän pääsee vuosittain viikoksi Lappiin vaeltamaan ja kuvaamaan maisemia.
Toinen lomaviikko nipistetään perheen reissulle. Silloinkin sähköposti surisee ja puhelin laulaa.
Ristilä ei kaipaa enää työmatkoja kaukomaihin. Niistä on kuvat muistona.
”Työnteko Suomessa suomalaisten kanssa on helpompaa.”
Yrittäjyyden myötä työn määrä on lisääntynyt, mutta samalla on tullut vapaus päättää omista tekemisistä.
Yrittämisessä Ristilän yllätti taloudellisen vastuun taakka. Aluksi se vei yöunet.
”Viisi vuotta sitten Kreikka tuli syliin, mikä heijastui kuntatalouteenkin”, Ristilä muistelee.
Nyt yrittäjän askel on jo kevyempi. Toiminta rullaa ja velat lyhenevät.
”Tulotaso on noussut Nokian vuosista, mutta toisaalta koko ajan joutuu maksamaan siitä, että on työpaikka”, Ristilä ynnää.
”Ei siis olla mitään hoivamiljonäärejä”, hän naurahtaa.
Ristilä suosittelee yrittämistä henkilöille, jotka ovat valmiita tekemään lujasti töitä.
”Siihen ei voi nauliintua, että työviikon pituus on 38 tuntia. Aina pitää olla tavoitettavsissa. Senkin kanssa oppii elämään.”
Tasapaino työn ja vapaa-ajan välillä pitää kunkin löytää itse.
KATJA LAMMINEN
Vastoin yleistä käsitystä,
johtaminen on
nöyrää hommaa.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
