Ammatillisen koulutuksen leikkaukset osuivat Tuorlaan kovaa – Opiskelijoilla riittää uskoa tulevaan
Tuorlan maaseutuopistossa painitaan rahapulan kanssa. Opiskelijoille suunnitellaan tilavierailuja uusiin koneisiin tutustumiseksi.
Santeri Penttilä ja Hanna Jokinen ruokkivat opiskelijoiden sikalaprojektin possuja. Kuva: Pasi LeinoAmmattiopisto Liviaan kuuluvassa maaseutuopistossa Tuorlan kartanon mailla tuulee aina.
Vaikka aurinko paistaa Kuusistonlahden idyllisessä kainalossa keväisenä päivänä, on pääkaupunkiseudulta puhaltanut viime vuosina lähinnä kylmää.
Ammatillisen koulutuksen leikkaukset ovat nimittäin osuneet Tuorlaankin kovaa, myöntää maataloustiimin vetäjä Timo Teinilä.
”Täältä on lähtenyt paljon rahaa, ja olemme kiristäneet vyötä. Perjantaisin on vähennetty opetusta ja investoinneissa katsotaan tarkkaan, mihin rahat riittävät”, hän huomauttaa.
Tavoitteena on, että leikkaukset näkyisivät mahdollisimman vähän opiskelijoiden arjessa. Panostukset tehdään opetuksen laatuun, sillä parhaimpia puitteita ei ole varaa pitää yllä.
Parhaillaan mietitään mahdollisuutta järjestää vierailuja lähiseudun tiloille, jotta opiskelijat pääsisivät tutustumaan myös viimeisimpään tekniikkaan, jota Tuorlaan ei ole varaa hankkia.
Suurin osa maatalouslinjan opiskelijoista suuntaa heti perustutkinnon jälkeen töihin – usein kotitilan toimintaa jatkamaan
”Maatalouspuolella Hämeen ammattikorkeakouluun Mustialaan hakee melko tarkasti yksi ihminen vuodessa jatko-opintoihin. Se on vähän, mutta he menevät töihin. Sitähän hallituskin haluaa”, Teinilä naurahtaa.
Vaikka jatkokoulutus kiinnostaa niukasti, poikkeuksiakin on. Ensimmäisen vuoden opiskelija Santeri Penttilä suorittaa nimittäin kaksoistutkintoa Tuorlassa ja Paimion lukiossa ja suunnittelee suuntaavansa myös jatko-opintoihin.
”Mahdollisesti haen useampaan eri ammattikorkeakouluun, maa- ja metsätalouslinjoille kuitenkin”, kertoo Penttilä, jonka perheen tilalla riittää jatkossa töitä sekä maatalouden että metsänhoidon parissa.
Teinilän arvion mukaan yhdeksän kymmenestä maatalousalan opiskelijasta palaa jatkajiksi vanhempien tai isovanhempien tilalle.
Penttilän kurssikaveri Hanna Jokinen tuli sen sijaan Tuorlaan kymmenen vuoden kokemuksella vaatekaupan myyjänä.
Mikä sai nuoren naisen ottamaan työstään opintovapaan ja vaihtamaan kurssia kohti maatalousalaa?
”No ne eläimet! Haluaisin oppia hoitamaan näitä tuotantoeläimiä”, eläintenhoitajan tutkintoon tähtäävä Jokinen kertoo.
”Hevosten kanssa olen pyörinyt kyllä lapsesta saakka.”
Maatalousalan perustutkinnon opinnot ovat ensimmäiset puoli vuotta yhteisiä, minkä jälkeen opiskelijat jakautuvat erikoistumisaloilleen.
”Se motivoi, kun tietää, että sitä omaa suosikkialaa pääsee opiskelemaan myöhemmässä vaiheessa”, Jokinen miettii.
Eläinten pariin he ovat kuitenkin päässeet jo sikalaprojektissa, jossa opiskelijat itse ovat vastuussa sikojen hankinnasta, kasvatuksesta ja lopulta myynnistä kekrimarkkinoilla.
Projekti on esimerkki Tuorlan yrittäjyyspainotuksesta. Katelaskelmien ja tukihakemusten harjoittelun ohella yleissivistäviäkin opintoja pyritään lähestymään tulevaisuuden tarpeiden mukaisesti.
”Meillä matematiikkaa opetellaan käytännönläheisesti. Ei lasketa A plus B, vaan voidaan esimerkiksi laskea, paljonko paalit painavat”, Teinilä huomauttaa.
Hän arvelee, että yrittäjyysopinnoista on hyötyä myös muiden palvelukseen pyrkiville. Työnantaja kiittää varmasti, jos traktorin kuljettaja ajattelee myös polttoaineen hintaa.
Kekrijuhlan myynnin osalta oppilaiden kirjanpitoharjoitukset tarkistetaan erityisen huolella.
”Kun ne ovat koulun rahoja, niin meidän taloushenkilöstömme on erityisen tarkkana, että tällä kertaa laskut menevät aivan oikein”, Teinilä nauraa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
