On vaikea ymmärtää, mistä välillä suoranainen viha seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan kumpuaa
Sillä, että jokainen voi pelkäämättä olla oma itsensä, on valtava voima, joka heijastuu myös koko yhteisöön, kirjoittaa kansanedustaja Krista Mikkonen (vihr.).
Varkaudessa järjestettiin tänä vuonna Pride-juhla ja -kulkue ensi kerran. Kuvituskuva. Kuva: Suvi-Tuuli Muttonen5.8.202606:00
Poliitikkona olen tottunut asiattomiin kommentteihin somepäivityksissäni. Olen oppinut, että erityisesti kirjoittaessani ilmastokriisistä, maahanmuutosta tai metsänhoidosta kommenttivirta täyttyy epäasiallisista viesteistä. Asialliset kommentit hukkuvat öyhötulvan alle ja moderointityötä riittää.
Myönnän silti olleeni hämmästynyt siitä asiattomuuden määrästä, mitä Facebook-sivuilleni ilmestyi kerrottuani olleeni Varkauden Pride -tapahtumassa ja muistutettuani yhdenvertaisuuden tärkeydestä. Nimittelyä, haistattelua ja suoranaista vihapuhetta seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan tuli sellaisella tulvalla, että asiattomien viestien poistamisen lisäksi oli suljettava kommentointimahdollisuus.
Varkauden Pridessa nostin puheessani esille sen, kuinka moninaisuutta hyväksyvä kulttuuri antaa kaikille enemmän tilaa hengittää ja kukoistaa. Sillä, että jokainen voi pelkäämättä olla oma itsensä, on valtava voima, joka heijastuu myös koko yhteisöön. Se mahdollistaa jokaisella täyden potentiaalin käytön niin itsensä kuin lähiympäristönsä hyväksi.
Valitettavasti edelleen liian moni sateenkaari-ihminen on joutunut piilottamaan oman identiteettinsä, eikä uskalla olla oma itsensä peläten kiusaamista, syrjintää ja ulossulkemista. Lukuisat ovat muuttaneet kotiseudultaan muualle – usein suuriin kaupunkeihin – jotta voi olla oma itsensä ja tulla hyväksytyksi sellaisena kuin on. Samalla moni pikkupaikkakunta on menettänyt valtavasti potentiaalia.
Tänä kesänä Pride-tapahtumia on järjestetty ja Pride-lippu vedetty salkoon ensi kertaa monella pienemmällä paikkakunnilla ympäri maata. Se on erityisen tärkeää. Näissä tapahtumissa moni sateenkaari-ihminen on ehkä ensi kertaa saanut kokea, miten omasta yhteisöstä löytyy tukea ja hyväksyntää itselle. Tämä auttaa kiinnittymään kotipaikkakuntaan.
Vaikka Suomessa vuosikymmenten sitkeä työ sateenkaarioikeuksien eteen on kantanut hedelmää, ei ihmisoikeuksien edistyminen ole luonnonlaki.
Työtä on edelleen jäljellä myös lainsäädännössä, mutta erityisesti tarvitaan ihmisten moninaisuuden huomioimista arkisissa käytännöissä ja toimintatavoissa esimerkiksi kouluterveydenhuollossa ja muissa sotepalveluissa. Tähän panostaminen on tärkeä viesti: meidän paikkakunnallamme jokainen saa turvallisesti olla oma itsensä ja hänet halutaan mukaan.
Suuri työ on myös yleisessä asenteessa. On vaikea ymmärtää, mistä välillä suoranainen viha seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä kohtaan kumpuaa. Valitettavasti tätä vihaa myös tietoisesti lietsotaan ja sitä käytetään poliittisen suosion hamuamiseen. Se on vaarallinen tie.
Me ihmiset olemme samanarvoisia riippumatta seksuaalisesta suuntautumisesta tai sukupuolesta. Ihmisoikeudet kuuluvat jokaiselle ja jokainen ansaitsee tulla rakastetuksi omana itsenään. Moninaisuutta tukeva yhteisö on turvallisempi ja elinvoimaisempi kaikille, niin vähemmistöön kuin enemmistöön kuuluville. On kaikkien tehtävä huolehtia, että ketään ei syrjitä.
Kolumnin kirjoittaja on kansanedustaja (vihr.).
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
