Pieni Suomi pyrkii avaruuteen – Maan tarkkailu satelliiteillä on aivan eri tasolla kuin vuosikymmen sitten ja se tuo Suomelle bisnestä

Eurooppalaista Solar Orbiter -luotainta asennettiin kantoraketin kärkeen tammikuun 21. päivä Kennedyn avaruuskeskuksessa Floridassa. Kuva: Stephane Corvaja

Avaruus, tuo käymättömistä korpimaista viimeinen, on myös suomalaisten katseiden kohteena. Eikä vain innokkaiden tähtiharrastajien silmäilemänä, vaan myös eri alojen tieteilijät ja liike-elämä haluavat osansa avaruuden valloituksesta.

Silti vielä aikoihin ei nähdä suomalaista finkonauttia marssimassa avaruusalukseen tai suomalaista Avaruus-Metsoa nousemassa liekkimeren keskeltä.

Suomen osa pienenä maana on toimittaa kansainvälisenä yhteistyönä rakennettaviin hankkeisiin erilaisia osia tai hoitaa yksi osuus isosta tiedekokonaisuudesta.

Mutta niitä osia tarvitaan nykyään paljon. Satelliitteja on nyt kiertoradalla parisen tuhatta, ja niiden määrä voi viisinkertaistua muutamassa vuodessa.

Satelliiteilla voi tarkkailla maata aivan eri tarkkuudella kuin vuosikymmen sitten. Siksi avaruusbisnes on kasvanut voimakkaasti ja kasvaa koko ajan lisää.

Syynä on avaruuteen lähetettävän tekniikan halventuminen ja tekniikan yhdenmukaistuminen. Ja niissä Suomella on ollut osaamista pitkään.

Nykytekniikka on pientä ja tehokasta maassakin. Sen pienentäminen avaruuteen lähetettävään kokoon on merkittävästi helpottunut. Siksi sitä voi suunnitella hyvin monen alan insinööri. Esimerkiksi tekoäly toimii niin maan päällä kuin taivaalla.

Ennen kaikki oli niin kallista, että avaruuteen lähetettävän tekniikan oli oltava kestävää.

”Siksi perinteinen julkisesti rahoitettu tekniikka ei välttämättä ole viimeisintä, vaan luotettavaksi havaittua. Sen pitää kestää vuosikymmeniä”, Business Finlandin avaruustoiminnasta vastaava Kimmo Kanto kertoo.

Nykyisin satelliitti voi olla kahvimukin kokoinen. Voi olla halvempaa lähettää uusi kuin suunnitella se kestäväksi.

Näkökulmat eivät ole poissulkevia, sillä esimerkiksi optiikkaa ei voi kutistaa.

Kannon mukaan juuri keveille laitteille on kysyntää. Tiedon ajantasaisuus ja muutosten havaitseminen ovat rahanarvoisia.

”Merkittävästi kasvava toimiala on satelliittien maata koskevan tiedon kerääminen, analysointi ja tiedon jatkojalostaminen eri sovelluksiin.”

Käytännössä se tarkoittaa palveluiden ketjua, johon mahtuu useita yrityksiä. Niitä yrityksiä nyt syntyy, ja pääomasijoittajat ovat niistä kiinnostuneita.

Laitteiden ja tekniikan liiketoiminnan arvo Suomessa on noin 50 miljoonaa euroa. Kun mukaan lasketaan kaikki palvelut, on potti yhteensä noin 300 miljoonaa euroa.

”Siihen liittyy esimerkiksi tietoliikenteen, paikannuksen ja kartoituksen liiketoiminnat”, Kanto selventää.

Suomalainen tekniikka ei ulotu vielä vieraisiin galakseihin, mutta maan kiertoradalla ollaan jo tukevasti. Suomalaisia osia on noin sadassa satelliitissa, Valtioneuvoston teettämä Avaus-raportti kertoo.

Tyypillisimpiä osia ovat anturit, elektroniikka, optiikka sekä satelliittien ja mittalaitteiden ohjelmistot.

Suomalaisten erikoisosaaminen liittyy aurinko- ja avaruussäähän sekä ilmakehään ja sen koostumukseen.

Tosin viimeisin suomalaistekniikkaa sisältävä luotain menee jo pidemmälle, aurinkoon. Euroopan avaruusjärjestö ESA:n Solar Orbiterin yksi tavoite on tutkia kartoittamattomia auringon napoja.

Solar Orbiterin yhteistyökuvio kertoo avaruuden tutkimuksesta laajemminkin. Kantoraketin kyljessä on suurimman avaruusjärjestön Nasan logo ja se laukaistiin tammikuussa Floridasta. Itse luotain on ESA:n, ja sen tekemiseen on osallistunut tutkijoita ja yrityksiä 18:sta maasta.

Suomalaista tekniikkaa on luotaimen sisuksissa. Tampereella sijaitseva RUAG Space Finland on virittänyt sinne esimerkiksi ohjausyksikön, joka välittää viestejä eri osien ja tietokoneen välillä.

Espoolainen Huld on kehittänyt luotaimeen ohjelmistoja.

Nyt luotain on matkalla, ja se lähetti ensimmäiset signaalit maahan 13. helmikuuta. Magneettikenttien mittaukseen käytettävä 4,4 metrinen puomi on avautunut ja toimii.

Puomia tarvitaan, sillä kun sen päässä olevat ilmaisimet olivat luotaimen kyljessä, ne mittasivat pääasiassa luotaimen magneettikenttää. ESA:n mukaan ilmaisimet pystyvät tuhansia kertoja tarkempiin mittauksiin, kuin mikä maassa onnistuu.

Suomen tavoitteet ovat Kannon mukaan maanläheisiä. Se tarkoittaa keskittymistä liiketoimintaan. Suomi esimerkiksi ei ole mukana niissä ESA:n ohjelmissa, joissa avaruusmiehiä koulutetaan.

Suomalaisastronauttia ei siis lähitulevaisuudessa nähdä. Ilman oman maan tukea ei avaruuteen pääse, eikä miehitetty avaruuslento ole Suomen avaruusstrategiassa.

Käytännössä se vaatisi Suomelta 20 miljoonan euron rahoituksen.

Vuonna 2009 suomalainen Jussi Lehtonen pääsi kymmenen joukkoon ESA:n astronauttivalinnassa mutta jäi lopulta maahan.

Ainakin kaksi suomalaista on ostanut matkan avaruuteen yksityisaluksella. Toinen heistä on Vesa Heilala, joka osti matkan vuonna 2010. Hän odottaa vieläkin, että amerikkalainen Virgin Galactic -yhtiö saa aluksen valmiiksi.

Näillä näkymin noin 150 000 euroa maksava lento voi toteutua ensi vuonna.

Lisäksi yhdysvaltalaisella astronautti Timothy L. Kopralla on suomalaisia sukujuuria.