UUTISTAUSTA Syyria valheiden verkossa
Oletetaan, vaikka vain muodon vuoksi, että seuraavat Yhdysvaltain ulkoministerin John Kerryn esittämät väitteet pitävät paikkansa: Damaskoksen esikaupunkiin kohdistetussa kaasuhyökkäyksessä sai surmansa 1 429 siviiliä, joista ainakin 426 oli lapsia.
Oletetaan edelleen, että kaasuräjähteet toimitettiin maaleihinsa ohjuksilla, jotka laukaistiin Syyrian hallituksen valvomilta alueilta, ja että hävittääkseen jäljet hallituksen joukot pommittivat samaa aluetta neljän vuorokauden ajan ennen kuin päästivät YK:n tarkastajat paikalle.
On päivän selvää, että tiedot voivat pitää paikkansa. Sen on koko maailmalle viimeksi todistanut Venäjältä turvapaikan saanut entinen tiedusteluvirkailija Edward Snowden. Yhdysvaltain tiedustelu näkee ja kuulee kaiken, mistä on kiinnostunut – ja lukee vielä ajatuksetkin avaamalla jokaisen kiinnostavaksi katsomansa sähköpostin.
Kun toisilla ei tällaista kykyä ei ole, meidän muiden osaksi jää vain joko uskoa tai olla uskomatta.
Ja tästä alkavat ongelmat. Onhan käynyt ilmi, että Yhdysvaltain tiedustelu kykenee muuhunkin kuin vain tietojen hankintaan: kun kilpailevia tietolähteitä ei ole, siitä on kehittynyt varsinainen haka tietojen vääristelyssä.
Vuosikymmen sitten musta poliitikko, Persianlahden sodan sankari, kenraali Colin Powell mustasi maineensa yhdellä ainoalla puheella, jonka Yhdysvaltain tiedustelu oli täplittänyt täyteen vääristeltyjä tiedustelutietoja. Irakin sotaretkeä perustellakseen hän piti YK:n turvallisuusneuvostossa puheen, joka jäi historiankirjoihin nimellä ”27 valheen puhe”.
Paljastuvatko John Kerryn tiedot yhtä epäluotettaviksi kuin Colin Powellin puheet vuosikymmen sitten? Voi olla. Mutta entä jos ei? Millaisten kysymysten edessä silloin ollaan?
Kaasuiskun jälkeen kymmenet viestimet ja sadat journalistit pyörittelivät pitkään tietoa, jonka mukaan kaasuiskussa oli kuollut ”noin” 300 siviiliä. Tuo olennaisesti pienempi luku ei ilmestynyt tyhjästä, eivätkä toimittajat keksineet sitä omasta päästään. Joku oli tehnyt työtä osoittaakseen, että isku oli ollut sillä tavoin ”rajallinen”, että se olisi voitu tehdä ilman ohjuksia. Likainen työ oli tuottanut tulosta.
Kansainvälinen oikeus kieltää taistelukaasujen käytön ja uhrien tarkasta määrästä riippumatta Damaskoksen esikaupungissa tapahtui Syyrian sisällissodan tähän asti pahin sotarikos. Harvassa ovat kuitenkin ne, jotka presidentti Sauli Niinistön tavoin ovat rohjenneet kutsua rikosta sen oikealla nimellä.
Esimerkiksi syksyn ensimmäisessä Ylen Ykkösaamussa katsoja jäi ihmettelemään, kuinka monta siviiliä pitää tappaa yhdellä kertaa, että Tarja Halonen suostuisi kutsumaan tapahtunutta joukkomurhaksi. Hän arveli, että Syyriassa kaikki osapuolet ovat käyttäneet kiellettyjä aseita. Ihmisoikeusrikkomuksia ovat kyllä tehneet kaikki, mutta kiellettyjä aseita voivat käyttää vain ne, joilla niitä on.
Kun joukkomurhasta oli kulunut viikko, Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov teki selväksi, että asiaa on turha puida turvallisuusneuvostossa ennen YK:n tutkimuksen valmistumista. Tutkijoiden työ ei ole valmis vieläkään, mutta toissa lauantaina Venäjän presidentti Vladimir Putin jo ehätti ilmoittamaan, että on ”hölynpölyä” väittää, että Syyrian hallinto olisi vastuussa kaasuiskusta. Miten hän saattoi sen tietää?
Monien mielestä kansainvälistä oikeutta loukataan vasta sitten, jos vastatoimiin ryhdytään ilman YK:n turvallisuusneuvoston valtuutusta. Yhdysvaltoja vaaditaan tyytymään YK:n tahtoon, vaikkei sellaista ole olemassa. Tämä on älyllisesti epärehellistä.
Helsingin Sanomien pääkirjoitustoimittaja sen sijaan sanoi asian oikein ja suoraan: Syyrian presidentti Bashar al-Assad aloitti sodan Venäjän tuella ja on käynyt sitä Venäjän tuella. Jos Syyrian hallinto osoittautuu syypääksi joukkomurhaan, se on myös tehnyt kaasuiskun Venäjän tuella - ja tekee sen tarvittaessa myös uudelleen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
