Teknologia ei ole vielä valjastettu opetukseen
Teknologian käyttö on suomalaiskouluissa edelleen vierasta. Tähän havaintoon päätyi Itä-Suomen yliopiston yliopisto-opettaja Susanna Pöntinen, kun hän väitteli äskettäin kasvatustieteessä luokanopettajaksi opiskelevien suhtautumisesta teknologian käyttöön opetuksessa.
”Opiskelijat suhtautuvat teknologiaan myönteisesti, mutta samaan aikaan teknologian käyttöä ei nähdä luontaisena osana opetusta. Kun sen käyttö ei ole suoraviivaista, se herättää alkavissa opettajissa ristiriitaisia tunteita.”
Pöntinen arvioi, että asia ei korjaannu vain lisäämällä teknologian käyttöä kouluissa ja opettajakoulutuksessa vaan tarvittaisiin rajojen rikkomista ja toimintakulttuurin muutosta.
”Opettajia ja opettajiksi valmistuvia pitäisi rohkaista ja kannustaa, että he ovat muutoksen tekijöitä.”
”Koska on kysymys uudesta asiasta, myös opettajan myyttiä pitäisi murtaa. Opettajakin voi erehtyä. Eihän teknologian käyttö voi sujua heti ilman, että siinä tulee myös karikoita”, hän painottaa.
Pöntisen tutkimukseen osallistuneet luokanopettajaopiskelijat kokevat oppineensa uusien välineiden käyttöä enemmän vapaa-ajallaan oman kiinnostuksen ajamana kuin osana koulun ja yliopiston opetusta.
”Koulussa oppijoina ovat sekä oppilaat että opettajat. Opettaja ei ole enää auktoriteetti vaan koulussa opitaan yhdessä. Tätäkin myyttiä on vaikea yhteiskunnassamme murtaa”, väittelijä summaa.
Pöntisen mukaan koulumaailmassa tarvittaisiin rennompaa otetta, jotta vältetään vastakkainasettelua sähköisten materiaalien ja kirjojen käytön välillä.
”Pitää löytää tasapaino teknologian ja perinteisen opetuksen välillä. Siksi myös opettajan koulutuksessa pitää kunnioittaa opiskelijoiden ajatuksia.”
Häntä itseään kiinnostaa tutkijana vapaa-ajan ja koulun välinen häilyvä raja. ”Miksi vapaa-ajalla teknologian käyttö on nuorille mielekästä, mutta koulussa ei välttämättä? Miksei pelillisyys ja leikillisyys voisi olla myös koulun vahvuus?” hän kysyy.
Oppimisessa on kaikkein keskeisintä rakentaa osaamista yhdessä oppilaiden kanssa, ja juuri tässä on sähköisen välineistön suurin hyöty. ”Kun tiedosta tulee yhteistä, se osallistaa oppilaita eri tavalla ja se on oppilaille erityisen tärkeää.”
Tabletkoulu Oy:n toimitusjohtaja Oskari Lehtonen säestää tutkijaa: ”Alakoulussa, jossa leikillinen oppiminen korostuu, tietotekniikka voi olla tärkeä apukeino.”
Vaikka enemmistöllä nuoria onkin jo taskussaan älypuhelimet, kaikissa perheissä ei ole samanlaisia mahdollisuuksia niiden hankintaan. Susanna Pöntinen painottaa, että koulun yksi perustehtävä on huolehtia tasavertaisesta mahdollisuudesta oppia niitä taitoja, joita modernissa maailmassa tarvitaan.
Hän onkin seurannut väitöskirjan teon ohessa perusopetuksen teknisiä puitteita. Niissä on edelleen suurta kirjavuutta kuntien ja jopa saman kunnan eri koulujen kesken.
Pöntisen mutu-tuntuma on, että suomalaiskoulujen teknologinen jälkeenjääneisyys johtuu osaksi siitä, että teknisiä hankintoja ja korjauksia tehdään lähinnä isojen remonttien yhteydessä.
Oskari Lehtonen uskoo, että nuoria koulu voi auttaa valmiimmiksi elämään, jos uusia välineitä aletaan käyttää laajemmin.
”Pitää oppia ajokortti elämään. Ei syvällinen oppiminen tule pelkästään pänttäämällä kirjoja kannesta kanteen.”
Kärjistäen hän tuumii, että ”bulimia-oppimisen aika, jossa oppilas ensin ahmii tietoa ja sitten yrjöää sen unohtaakseen asian lähes saman tien, on ohi”.
KAIJALEENA RUNSTEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
