VÄITÖS Supikoira paastoaa ja on passiivinen
Passiivisuus ja paastoaminen kuuluvat supikoiran talvehtimisstrategiaan.
Supikoira valmistautuu talveen lisäämällä voimakkaasti rasvakudoksensa määrää hormonien ohjaamana. Melatoniini käynnistää talvehtimisen fysiologisia muutoksia ja säätelee muun muassa karvankasvun nopeutta ja lisääntymishormonien kiertoa.
Filosofian maisteri Juha Asikainen tutki väitöskirjassaan villien luonnonvaraisten supikoirien talvehtimisfysiologiaa ja talviaikaista aktiivisuutta Pohjois-Karjalassa.
Asikaisen väitöstyö tarkastettiin perjantaina Itä-Suomen yliopiston Joensuun kampuksella.
Supikoirat siirtyvät paastovasteelle marraskuussa. Villeillä supikoirilla todettiin pinnallista talviunta, jonka kesto ja katkonaisuus vaihtelivat 2–9 viikkoon joulu–maaliskuussa.
Supikoirien passiivisuuteen vaikuttivat eläinten ikä, painoindeksi, ulkoilman lämpötila ja lumen syvyys. Eläinten ruumiinlämpö laski keskimäärin vain 1,4–2,1 celsiusastetta talviunen aikana.
Talvella supikoirat olivat aktiivisimpia iltayöstä ja passiivisimpia aamupäivästä. Talvinen elinpiiri oli yhtä laaja kuin kesäinen. Supikoirat käyttivät talven aikana kahdesta viiteen lepopaikkaa.
Väitöskirjatyössä havaittiin, että tarhatut supikoirat käyttävät aineenvaihdunnan polttoaineena pääasiassa rasvakudostaan, kun ne paastoavat. Paastotessa eläinten paino putosi noin 50 grammaa vuorokaudessa.
Ilman lämpötilan laskiessa alle –10 celsiusasteen supikoirien ruokahalu ja aktiivisuus laskivat.
Talvipaasto on supikoirilla turvallinen sopeutuma, eikä aiheuta ongelmia eläinten terveydelle tai lisääntymismenestykselle.
Keskitalven ruokinnan vähentämistä ja yhteensä jopa 6–8 viikon mittaisia paastojaksoja voisi suositella myös turkistuotantoon.
Supikoira on kotoisin Itä-Aasiasta, mutta siirtoistutusten myötä se on levittäytynyt viime vuosikymmeninä Eurooppaan. Suomessa kanta on nykyisin vahva ja hyvin lisääntyvä aina napapiirille asti.
SARI PENTTINEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
