Paperia kerätään maan joka kolkalta
Tatu Savolaisen mukaan kaupan piha on hyvä paikka paperinkeräyspisteelle. Jotta keräys kannattaa, säiliön olisi täytyttävä kahdessa kuukaudessa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoLAHTI (MT)
Suomalaiset kierrättävät paperinsa säntillisesti, kiittelee Paperinkeräys Oy:n aluetiimipäällikkö Tatu Savolainen.
Kierrätysinto on korkealla, vaikka asuttaisiin kaukana lähimmästä keräyslaatikosta. Savolaisen kokemuksen mukaan paperin virta ei ole tyrehtynyt edes siellä, missä keräyspisteiden verkostoa on harvennettu.
”Kyllä ihmiset viitsivät kierrättää. Se on niin äidinmaidossa opittu.”
Ympäri maata on ripoteltu noin 10 000 alueellista paperinkeräyspistettä. Taajamissa on lisäksi taloyhtiöiden omia astioita. Laatikot kuljetetaan keskuksiin, jossa paperi tarkistetaan ja lastataan jatkokuljetusta varten. Valtaosa Suomen keräyspaperista päätyy UPM:n Kaipolan tehtaalle Jämsään sanomalehtipaperin raaka-aineeksi.
Savolaisen mukaan hyvä paperinkeräyspaikka on sellainen, jonka kautta ihmiset joka tapauksessa kulkevat. Silloin paperia ei tarvitse ryhtyä kuljettamaan kotoa erikseen, vaan kierrätys hoituu vie mennessäs, tuo tullessas – periaatteella.
”Kaupan piha on tosi hyvä paikka keräyspisteelle. Niitä on paljon myös kuntien mailla.”
Laskelmat kierrätyksen ekotehokkuudesta perustuvat olettamukselle, että paperin palautus ei vaadi erillistä autoilua, vaan hoituu muun asioinnin yhteydessä.
Paperinkeräyksen säännöt on määritelty jätelaissa. Lain mukaan jokaisella on oltava kohtuullinen ja maksuton mahdollisuus palauttaa paperi.
Keräysverkosto on rakennettu kohtuulliseksi myös kerääjien kannalta. Astioita on vaihdettu suurempiin ja verkostoa harvennettu viime vuosina. Paperinkeräys Oy suosii nykyisin 5–6 kuution kokoisia, nosturiautolla tyhjennettäviä säiliöitä.
”Jotta keräyspiste kannattaa perustaa, säiliön olisi täytyttävä noin kahdessa kuukaudessa.”
Paperista palautuu Suomessa noin 70 prosenttia. Loppu päätyy seka- tai energiajätteeseen, biojätteen kääreeksi tai sytykkeeksi. Osa lehdistä katoaa kotien vinteille ja komeroihin.
Paperinkeräys Oy:n pohjoisin keräyspiste on Nuorgamin koululla Utsjoella. Sieltäkin lehdet kuljetetaan rekalla Jämsään saakka. Eikö kaukaisten seutujen lehdet kannattaisi vaikkapa polttaa energiaksi paikan päällä?
”Se on hyvä kysymys. Laki määrittää, että materiaali on ensisijaisesti käytettävä uudelleen. Kun koko Lapista kerätään, määrä on kohtuullisen iso.”
Sopivien suhdanteiden aikana etäisyys ei merkitse paljoa. Kiina on aika ajoin rohmunnut keräyspaperia maailmalta, jopa Suomesta.
”Jobbareita liikkuu ja kerääjiltä kysellään, saako paperia sinne, tänne ja tuonne.”
Enimmäkseen paperi kuitenkin päätyy Kaipolaan. Paperinkeräys Oy:n näkökulmasta suuri, vakaa käyttäjä on hyvä asiakas, etenkin kun tehdas kuuluu UPM:lle, joka on yksi sen omistajista.
Vuodenajat ja tapahtumat vaikuttavat jonkin verran kierrätyspaperin kertymään. Joulusiivoukset tuovat pienen lisäsysäyksen.
Haja-asutusalueiden keräyspisteistä moni täyttyy mökkiläisten ansiosta kesäisin paljon nopeammin kuin talvella. Kaupungeista kertyy kesäisin vastaavasti vähemmän paperia kuin muutoin.
Keräyskonttiin saa viedä kaiken paperin, jonka posti tuo. Sen pitäisi olla kuitenkin puhdasta ja kuivaa.
”Kalankääre on mieluummin energiajätettä. Likainen paperi tuo meille hajuongelmia, lokkeja ja rottia.”
Paperin tuottajien toive on, että keräyspaperia ei varastoitaisi pitkään. Jos sanomalehti palautuu tehtaalle yli 3 kuukauden kuluttua painosta, painovärien poistaminen hankaloituu.
HENRIK SCHÄFER
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
