Kopteri pudottaa soralastinsa Lieksanjokeen kuuluvalla Naarajoella. Tavoite on sorastuksen avulla luoda ja parantaa kutu- ja poikasalueita vaelluskaloille.
Lieksassa kohennetaan järvilohien ja -taimenien kutu- ja poikasalueita helikopterisorastuksella
”Vielä ei ole liian myöhäistä yrittää pelastaa järvilohia ja -taimenia.”
”Emokalapyynti on lähtenyt tänä syksynä käyntiin lupaavasti”, Niilo Valkonen kiittelee.Soraa, soraa, enemmän soraa. Helikopteri on pörrännyt Lieksanjokeen kuuluvalla Naarajoella viime viikosta alkaen ja pörrää vielä tämän viikon loppuun asti, kunnes yhteensä 1 000 tonnia soraa on levitetty Naara-, Käpy- ja Saarikoskiin.
Soraa ei pudoteta helikopterista minne tahansa, vaan paikkoihin, jotka mahdollisesti ovat järvilohien ja -taimenten kutu- tai poikasalueita.
”Tavoite on tehdä vaelluskalojen hyväksi nopealla aikataululla mahdollisimman tarkoituksenmukaisia toimenpiteitä”, kertoo Lieksanjoen vaelluskalakärkihankkeesta vastaava Niilo Valkonen Future Missions Oy:ltä.
Lieksanjoen vaelluskalahanke on yksi seitsemästä valtakunnallisesta kärkihankkeesta.
Pohjois-Karjalassa tehdään parhaillaan sekä käytännön töitä että suunnitellaan tulevia toimia järvilohen ja -taimenen hyväksi.
Helikopterisorastuksen lisäksi Lieksassa pyydetään järvivaellukselta palaavia emokaloja verkoilla ja kiinni saatuja emokaloja siirretään Lieksanjoen kahden voimalaitoksen yli lisääntymään joen yläjuoksulle.
Valmisteluvaiheessa on Saimaan järvilohen kärkihanke. Toinen maakunnan kärkihankkeista keskittyy erityisesti äärimmäisen uhanalaiseen järviloheen.
Valkonen on myös sen hankkeen vastaava. Tarkoitus on palauttaa Pielisjoessa sijaitsevan Kuurnan voimalaitoksen tulvauomaan järvilohelle soveltuva lisääntymis- ja poikasympäristö.
”Tämä edellyttää jatkuvaa virtaamaa ja koskimaista ympäristöä”, Valkonen kertoo.
Voimalaitospato on ylitsepääsemätön este vaelluskaloille. Sekä Lieksanjoessa että Pielisjoessa on kaksi voimalaitosta, voimalaitosyhtiöitä on kolme. Valkonen kiittelee yhteistyötä yhtiöiden kanssa.
Lieksanjoki on siitä ainutlaatuinen, että sieltä on yhä villejä ja vapaitakin koskia.
”Kutu- ja poikasalueiksi soveltuvia elinympäristöjä on kyllä riittävästi etenkin sorastuksen jälkeen”, Valkonen sanoo.
Mutta syönnösvaellukselta joen yläjuoksulle ei pääse enää kaloja kuin ylisiirroilla. Voimalaitospatojen rakentamisen jälkeen kalakannat ovat sinnitelleet joessa poikasistutusten turvin.
”Vielä ei ole liian myöhäistä yrittää pelastaa järvilohta sekä -taimenta ja tehdä niistä taas villejä, mutta kyllä nyt on käsillä aivan viimeiset hetket.”
Kalankasvatuslaitoksessa kasvaneiden poikasten selviytyminen ei ole villin joessa kuoriutuneen poikasen veroista.
Lieksan- ja Pielisjokeen halutaan palauttaa järvilohien ja -taimenien luonnonkierto, jotta emokalat pääsisivät kutemaan jokiin ja poikaset kuoriutuisivat joessa.
Lieksanjoen vaelluskalakärkihanke jatkuu vuoteen 2018. Hankkeen rahoituksesta puolet on valtion rahoitusta ja puolet yksityistä.
Suurimpia yksityisiä rahoittajia ovat Kemijoki Oy, Pielisen kalastusalue, Lieksan kaupunki ja Metsähallitus.
Esimerkiksi helikopterisorastuksen budjetti on tänä vuonna 100 000 euroa. Rahoitus tulee suurimmaksi osaksi Kemijoki Oy:ltä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
