Pohjavesiä tutkitaan nyt koko maassa

Pohjavesialuetutkimuksen maastoselvityksissä tutkitaan muun muassa, onko alueella lähteitä, ja missä kunnossa ne ovat. Kuva: Seppo Samuli

Pohjavesialueiden tutkimustarvetta on lisännyt myös vesien ja merensuojelulainsäädännön velvoittamat selvitykset pohjavesialueiden mahdollisista rajausten ja luokittelun muutoksista.

Käytännössä pohjavesialueiden geologisesta rakennetutkimuksesta vastaa etupäässä Geologian tutkimuskeskus GTK. Toimintaa ohjaavat elykeskukset viranomaisina ja tietokantojen ajantasaisuudesta vastaa Suomen ympäristökeskus.

"Yleensä tutkimusten rahoituksesta vastaavat GTK, elykeskus ja asianomaisen alueen kunta tai vesilaitos, kukin noin kolmanneksen osuudella", kertoo GTK:n pohjavesiyksikön päällikkö Jussi Ahonen.

"Elykeskuksella on iso rooli miettiä alueet, joista tarvitaan lisätietoa, ja elykeskus on yleensäkin aktiivinen vesilaitosten suuntaan."

Ensimmäisiä pohjavesialueitten tutkimuksia on tehty GTK:ssa jo 1970-luvulla, mutta varsinaisia pohjavesialueitten rakennetutkimuksia GTK on tehnyt 1990-luvun alkupuolelta alkaen. Tällä hetkellä käytössä olevan tutkimuskonseptin nimi on Pohjavesialueitten rakenneselvitys.

Suomessa on kaiken kaikkiaan yli 5 000 pohjavesialuetta.

"Nyt meneillään olevissa tutkimuksissa on tutkittu jo yli 300 pohjavesialuetta noin 150 projektissa", Ahonen mainitsee.

Pohjavesialueitten luokitusmuutos vaikuttaa kahteen asiaan. Uutena luokkana on käytössä E-luokka, mikä tarkoittaa ekologisista syistä suojeltavaa ja pohjaveden kannalta haavoittuvaa aluetta.

"Pohjaveden pilaaminen on kiellettyä Suomessa joka paikassa, siihen tämä ei tuo uutta", Ahonen huomauttaa.

Toinen muutos on se, että pienimmät, eli käytännössä pääasiassa vain muutamien talouksien tarpeisiin riittävät III-luokan pohjavesialueet jäävät uudesta luokituksesta pois.

"Nämä, joita pääsääntöisesti olemme nyt tutkineet, ovat ykkösluokan pohjavesialueita, joilla jo on pohjavedenottamo ja muista luokista niitä alueita, joille pohjaveden ottaminen soveltuu."

Käytännössä GTK:n tekemä pohjavesialueiden rakenneselvitys on hyvin maastopainotteista.

Tutkimuksen alkuvaiheessa geologi käy silmämääräisesti alueen läpi ja tekee havaintoja, muun muassa onko siellä lähteitä ja missä kunnossa ne ovat. Hän käy myös soranottopaikoilla katsomassa miltä maaperä näyttää.

Alueelle tehdään tutkimussuunnitelma ja sen perusteella tehdään kairauksia. "Kallioon asti kairattavasta reiästä otetaan näytteitä ja siihen asennetaan niin sanottu pohjavesiputki, josta veden korkeutta mitataan ja otetaan vesinäytteitä ja tarkkaillaan veden laatua."

Sen lisäksi tehdään geofysikaalisia mittauksia maan päältä. Näin saadaan tietoa muun muassa maakerrosten paksuudesta ja siitä, onko siellä hiekkaa tai soraa.

"Painovoimamittauksilla saadaan selkoa kallion pinnan muodosta ja viettosuunnista. Pohjavesivarat ovat käytännössä maaperässä eli hiekka- ja sorakerrostumissa, kunnes kallio tulee vastaan."

Tiedot kootaan yhteen ja niihin yhdistetään myös aiempi tieto. Niiden perusteella tehdään mallit pohjavesialueen rakenteesta.

"Tulevaisuudessa mennään yhä enemmän 3d-malleihin. Nykyään on enimmäkseen vielä karttapohjaista mallinnusta, kuten esimerkiksi siitä, millä korkeudella pohjaveden tai kallion pinta on. Poikki- ja pituusleikkauksilla voidaan visualisoida rakenneselvitysten tuloksia."

Vasta murto-osasta eli noin 10–20 valmistuneista noin 150 projektista on tehty 3d-mallinnus.

Pohjavesi muodostuu sadannasta. Vesi suotautuu maakerrosten läpi ja samalla puhdistuu ja varastoituu. Ahosen mukaan nyrkkisääntönä voi pitää, mitä karkeampaa maaperä on, sitä nopeammin pohjavettä muodostuu.

"Pohjavesialueilla puhutaan päivistä, parista kolmesta viikosta, mitä pohjaveden muodostumisessa menee."

"Maan pintakerroksessa, missä ovat maannokset, on myös kemiallisia prosesseja, jotka puhdistavat vettä ja antavat sille ominaisen mineraalikoostumuksen. Prosessissa pohjaveteen liukenee muun muassa kalsiumia ja natriumia tai suurina pitoisuuksina veden laatua huonontavia rautaa ja mangaania. Taajamien lähellä myös ihmisten toiminta vaikuttaa. Muun muassa tiesuolaukset ja huoltoasemat ovat riskitekijöitä, jotka riskien realisoituessa vaikuttavat kymmeniäkin vuosia."

Kallioistakin on saatavissa pohjavettä.

"Kalliosta saadaan pohjavettä, mutta niin pieniä määriä, että se yleensä riittää vain yhden talouden tarpeisiin., Yhdyskuntien vedenotto perustuu maaperässä olevaan, eli sora- ja hiekkakerroksien veteen", Ahonen havainnollistaa.

Kallioperässä veden liike on hitaampi ja viipymä pidempi kuin sorassa tai hiekassa. Vesi ehtii liuottaa kallioperästä aineita, joista arseeni on Ahosen mukaan yksi haitallisimmista.

Rannikoitten lähellä haittana on pohjaveden suolaisuus.

"Kauempanakin sisämaassa voi olla suolavesiä jäännöksinä aiemmista Itämeren vaiheista. Ne voivat olla suolaisempiakin kuin nykyinen Itämeri", Ahonen mainitsee.

Kun pohjavedestä ja vedestä yleensäkin puhutaan, Ahonen muistuttaa keskeisestä periaatteesta: Vettä ei maapallolla synny tai häviä. Se on kuitenkin jakautunut epätasaisesti maapallolle, ja siellä missä vettä on, sen laatu voidaan pilata.

"Meillä on arvokas luonnonvara, josta on syytä pitää huolta", Ahonen muistuttaa.

"Hyödynnettävän veden tulisi olla liikkeellä olevaa vettä, muutenhan se olisi fossiilista ja ehtyisi."

Suomessa peruskallion yläpuolisessa maaperässä voi olla pohjavettä viimeisen jääkauden jälkeiseltä eli noin 10 000 vuoden ajalta.

Kallioperästä tosin löytyy meiltäkin paljon vanhempaa vettä, esimerkiksi Outokummun syväreiästä on saatu keskimäärin noin 30 miljoonaa vuotta vanhaa pohjavettä. Se on suolaista, noin kaksi kertaa valtamerien vettä suolaisempaa.

Ajantasaista tietoa vedenhankinnassa olevista pohjavesistä ja niiden tutkimisesta löytyy Geologian tutkimuskeskuksen ylläpitämästä Lähde-palvelusta.