Unelmoikaa ja toteuttakaa unelmia
Irtiotto arjesta voi onnistua maitotilalliseltakin, kun siihen pyrkii määrätietoisesti, Eeva-Kaisa Lahti muistuttaa. Kimmo Haimi Kuva: Viestilehtien arkistoViljelijätaipaleeni alkuvuosilta muistan erään iäkkäämmän, lehmää ostamaan tuleen pariskunnan istumassa meidän keittiönpöydän ääressä.
Naispuolisen ostajan kasvojen ilme piirtyy edelleen hyvin mieleeni. Kuvaisin sitä väsyneeksi, välinpitämättömäksi, pysähtyneeksi ja lukkiutuneeksi.
Elävästi myös muistan, kuinka tuolloin ajattelin, että Herra minut siltä varjele, etten minäkin viisikymppisenä näytä tuollaiselta.
Hyvää vauhtia olen siihen tilaan ollut menossa.
Seitsemäntoista viljelijävuoteni aikana olen tehnyt töitä kuin työnarkomaani ainakin. Kuunnellut itseäni aivan liian vähän, asettunut uhrilampaaksi ja karsinut pois omat unelmani.
Vaikkakin hyvän elämän olen saanut elää, ihanien ihmisten ympäröimänä, silti Eeva-Kaisa näiden kuorien sisällä ei ole ollut tasapainossa sisäisten ja ulkoisten toiveiden suhteen. Sanonkin, että päiväni ovat täyttyneet velvoitetöistä ja aikaa luovalle toiminnalle ei ole jäänyt. Se, jos mikä, on tuhoisa tie.
Mutta miten voi lypsykarjatilallinen jättää kolmeksi kuukaudeksi lehmät ja ennen kaikkea kuinka äiti voi jättää lapset? Entä mitä pitäisi ajatella naimisissa olevasta naisesta, joka lähtee yksin maailman toiselle puolelle kolmeksi kuukaudeksi?
No, jos oikea ja väärä ei ole korvien välissä selvänä, on syytä ottaa saattaja mukaan aina kun pihasta lähtee. Suuria tunteita sai käsitellä ennen lähtöä.
Minä valmistauduin matkaani 16 vuotta, siinä ajassa lapsista kasvoi lomittajat, lehmät oppivat poikimaan sopivaan aikaan, veroilmoitus tuli tehtyä ajoissa ja niin edelleen.
Minun täytyi päästä etsimään omaa sisäistä ääntäni ja siihen tarvittiin pitkästi omaa aikaa ihan uudessa ympäristössä. Kyse on minun kohdallani ollut hengissä selviämisestä.
Eräässä melbournelaisessa yöpaikassa oli isäntä, joka oli kahteen otteeseen ollut kokonaisen vuoden purjehtimassa ja vaimo oli ollut yksin kotona, häntä kun purjehdus ei kiinnostanut. Yhdessä perheessä voi siis olla monenlaisia unelmia ja ne voi silti toteuttaa: joko yksin tai yhdessä tai koko perheenä.
Me viljelijät olemme 24/7 yhdessä. On suuri vaara alkaa elää toisten kautta ja kadottaa itsensä – oman elämänsä lanka. Kun elämä alkaa tuntua puuduttavalta, velvollisuuksia täynnä olevalta, asialle on syytä tehdä jotain.
Minä matkustin maailman toiselle puolelle. Siellä kaikki kotirutiinit unohtuivat helposti, kun kaikki muutenkin tapahtui väärään aikaan, väärässä paikassa ja väärässä järjestyksessä.
Ainakin sillä puolen maailmaa on mahdollista asua perheissä, tiloilla ja hostelleissa, tehdä jonkin verran töitä ja saada ilmainen ruoka ja asuminen ja niin saada matkabudjetti pysymään siedettävänä.
Minä olin pääsiäisen jälkeen joogakeskuksessa, sieltä siirryin Canberran lähelle hevos-/kana-/hanhi-/kalkkunatilalle ja lopuksi Melbournen lähelle luomutilalle.
Siihen asti olin enemmän lomaillut ja asunut nuorisomajoissa ja hostelleissa yhteensä 6 viikon ajan.
Täytin tämän matkan aikana 50 vuotta. Olin tuolloin Uudessa-Seelannissa, jossa kello oli 11 tuntia edellä Suomen aikaa. Sain siis ylimääräiset yksitoista tuntia aikaa juhlistaa vanhenemista. Aloitin kiwien aikaan ja lopetin Suomen aikaan. Hyvin suunniteltu!
Minun matkani oli kympin arvoinen. Ihmettelin, miten voi 11 viikkoa siirtyä paikasta toiseen ja aina vain todeta, että tämäpä se vasta ihana kokemus on. Koti-ikävää en tunnusta, tiesinhän koko ajan, että palaan kotiin, kun 12. toukokuuta koittaa.
Nykytekniikka, minun kohdallani Skype ja Facebook, lievittävät tehokkaasti koti-ikävää. Ainoastaan suomen kieltä oli ikävä, kun liki kolme kuukautta mongersi englantia.
Kirjoitin tämän kirjeen rohkaistakseni erityisesti maaseudun upeita naisia.
Elämä on muutakin kuin työtä ja toimeentuloa. Toimeentulo on muutakin kuin rahaa. Unelmoikaa ja toteuttakaa unelmia. Toteuttamisen suurin este on oman pään sisällä.
Jos tahtoa riittää, asiat kyllä järjestyvät, kun niille antaa mahdollisuuden. Uupunut, väsynyt ja latistunut ei ole pakko olla. Jokainen on oman elämänsä herra – jos vain haluaa.
Eeva-Kaisa Lahti
maidontuottaja
Tervola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
