Mainonnan ammattilaiset siirtyivätkäsityöläisiksi metsän keskelle
ORIVESI
Parikymmentä vuotta mainoskuvaajana Helsingissä työskennellyt Kalle Helminen alkoi tuntea 2000-luvun alkupuolella, että ala oli luisumassa alamäkeen. Kampanjoita ei enää suunniteltu kunnolla, ideat katosivat ja työstä maksettiin entistä vähemmän.
”Muistan yhden legendaarisen palaverin, jossa mainostoimiston ihmiset puhuivat jugurtista, että millainen tahtotila sillä on. Ajattelin silloin, että nyt on kyllä liian jööttiä meikäläiselle”, kuvaajakonkari hymähtää.
Mielessä muhinut ajatus maallemuutosta otti tulta alleen kun loputkin kiinnostavat työt hävisivät taantuman myötä.
”Kalle olisi ollut valmis muuttamaan aikaisemminkin, mutta minulle muuttoajatus oli pelottava, sillä olin ollut kaupungeissa niin pitkään”, puvustuksia ja lavastuksia tehnyt Tiina Anttila kertaa.
”Sanoinkin, etten tiedä, kestänkö edes puolta vuotta täällä.”
Pelko osoittautui turhaksi.
”Meni vajaa puoli vuotta muutosta, kun sanoin, että haluan välttää kaupunkielämää niin paljon kuin mahdollista ”, Tiina nauraa.
Luova pariskunta on viihtynyt lähes neljä vuotta Oriveden Eräjärvellä 1800-luvulta peräisin olevassa maalaistalossa, joka vuosikaudet kylmillään seistyään koki täyden muodonmuutoksen.
Tiina suunnittelee ja tekee kotoa käsin Lumme Design -nimellä vaatteita, asusteita ja muita uniikkituotteita kansainväliseen verkkokauppaan.
Puolen kilometrin päässä Kallen synnyinkodin pihassa sijaitsee vanhaan navettaan tehty verstas, jossa mies valmistaa massiivipuisia Helmipuu-huonekaluja ja tekee puusepän töitä.
Maailmaa nähneet löytävät maalla asumisesta monta hyvää puolta.
”Tykkään täällä omasta rauhasta, kiireettömyydestä ja asumisen väljyydestä”, Kalle listaa.
”Myös kulurakenne muuttui käytännössä kokonaan.”
Tiinaa eivät noin 900 asukkaan kylän pienet piirit ahdista.
”Kaupungissa ihmiset ovat välittömiä, mutta maalla he ovat mielestäni sen lisäksi myös aidompia. Hämeessä ihmisten annetaan olla sellaisia kuin he ovat, elä ja anna toistenkin elää -mentaliteetilla.”
Maalaisarki tuntuu myös monipuolisemmalta, kun välillä voi vaihtaa traktorihommiin.
”Kyllä tässä pikku hiljaa rupeaa olemaan sellainen olo, että voi kun tulisi taas kevät ja pääsisi toukotöihin”, Kalle paljastaa.
Taloa ympäröivät siskon omistamat pellot, joiden viljelemisessä Kalle auttaa lankomiestään.
”Jos on jäänyt kynsien alle multaa, niin siitä on omalla tavallaan aika hankala päästä eroon.”
Käsityöläisen elämä maalla ei silti ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Pääkaupunkiseudulla leipä voisi olla leveämpi.
”Tottakai olisi helpompi saada asiakkaita ja viedä asioita eteenpäin, jos asuisi isossa kaupungissa, mutta se on myös valintakysymys, mitä arvostaa enemmän”, Tiina puntaroi.
”Haluaako peruselämänlaatua, että on oma rauha tehdä niin kuin itse haluaa, vai sitä, että joutuu pomppimaan palaverista toiseen ja myymään osaamistaan hulluna joka päivä?”
Syrjäseudullakin pärjää, jos osaa verkostoitua hyvin. Myös luovia ideoita tarvitaan paljon.
”Ei voi ruveta tekemään pelkkiä puulusikoita. Tuotteessa pitää olla jotain sellaista mitä kilpailijalla ei ole”, Kalle painottaa.
Liian nirso ei myöskään saa olla töiden suhteen.
”Huonekaluistani suuri osa menee Helsinkiin, mutta lähiseudulle olen sitten tehnyt vähän kaikkea hiekkalaatikoista ja laitureista lähtien.”
Eräjärveltä lähtee päättäjille selkeä viesti. Maaseudulle voisi syntyä työpaikkoja nykyistä paljon enemmän, jos tukipolitiikka huomioisi myös ne yritykset, joita ei lasketa maatalouden liitännäiselinkeinoiksi.
”Pitäisi olla joustavampia rahoitusjärjestelmiä muillekin maaseudun pienyrittäjille. Yhden miehen verstaasta kun saattaa joskus kasvaa yritys, joka työllistää useamman ihmisen”, Kalle muistuttaa.
HENNA VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
