Keuruulla kaupan suuret ketjut jääneet kakkoseksi
Menekinedistäjä Ari Koponen toi tällä kertaa hyllyille kissanruokaa. Vasemmalla kauppias Kari Ketola. Ville-Petteri Määttä Kuva: Viestilehtien arkistoKEURUU (MT)
”Yhteiskunta on vahvasti puuttunut siihen, että kaksi isoa ketjua eivät saa enää kaikkein parhaimpia kaupan tontteja”, tuumaa keuruulaisen Megamarketin kauppias Kari Ketola.
Ketolan kauppa on siitä erinomainen esimerkki. Ruokaa ja käyttötavaraa myyvä kauppa on Keuruulta länteen lähtevän päätien varressa. Siitä ei kerta kaikkiaan ole mahdollista ajaa huomaamatta ohi.
Lähes jokaisella muulla paikkakunnalla vastaavalla tontilla seisoo S- tai K-ryhmän myymälä.
Megamarketin rakentaminen vuonna 2011 siirsi kaupan painopistettä keskustasta tien varteen. Vastapuolella tietä on Lidlin myymälä ja K-kaupalle on varattu läheltä tontti.
S-ryhmälle voi jäädä musta pekka, sillä sille ei tonttia läheltä löydy.
Sympatiaa yksityiset kauppiaat kuitenkin tarvitsevat roppakaupalla, jotta S- ja K-ryhmän valta murtuisi. S-ryhmän markkinaosuus koko Suomen päivittäistavarakaupasta on 46 ja K-ryhmän 34 prosenttia.
Paikallisesti se voi kuitenkin onnistua. Ketola arvioi päivittäistavarakaupan markkinaosuudekseen Keuruulla 20–25 prosenttia.
”Meillä on Keuruun suurin verollinen myynti, noin 12 miljoonaa euroa vuodessa.”
Kehittämisyhtiö Keulinkin toimitusjohtaja Esa Lintulan mukaan Megamarket ja Lidl ovat keränneet asiakkaita muiden kustannuksella.
”Aikaisemmin S-ketju oli ylivoimaisesti suurin ja muut jakoivat toisen puolikkaan markkinoista”, Lintula sanoo.
Isot kauppaketjut eivät kuitenkaan luovuta helpolla. Ketolan mukaan ne painostavat tavarantoimittajia ja määräävät hinnat.
”Ketjut yrittävät ohjata hintatasoa meille. Tavarantoimittajat vähän pelkäävät ketjuja. Toimittaja voi esimerkiksi sanoa minulle, että pidä tuo hinta hyllyssä, mutta älä laita sitä lehtimainokseen.”
Ketjut ovat jopa kieltäneet myymästä kodinkoneita Ketolalle.
”Ostettiin ne sitten Euroopasta. Jos eivät myy, niin ostetaan jostain muualta. Mutta on hyvin raadollista, miten ketjut yrittävät ohjailla tavarantoimittajia.”
Ketolalla on apuna oma maahantuontiyritys seitsemän yksityisen kauppiaan kanssa.
Millä keinoin yksityinen sitten pärjää? Yksi tärkeä tekijä on riittävä koko. Valikoiman täytyy olla riittävän laaja.
”Kun kokonaisuus on laajan tuotevalikoiman ansiosta tavarantoimittajalle plussalla, saa edullisia tarjouksia.”
Esimerkiksi kaljasalkun hintaa ei saa alas, ellei samalla osta laajaa valikoimaa muita tuotteita.
Suuri saa myös toimituksen suoraan tehtaalta.
Megamarketista ruualle on varattu noin 1 000 neliötä, kaikkiaan lääniä on 5 254 neliötä. Valikoima vertautuu Citymarketiin.
Ketola kokee saavansa sympatiaa myös elintarviketeollisuudelta. Yksi syy siihen on, että teollisuuskin voi kyllästyä ketjujen kuristusotteeseen.
”Teollisuus kunnioittaa yksityistä kauppiasta ja lähtee mukaan koviin kampanjoihin. Teollisuus on kohdellut meitä todella hyvin. Me voimme myydä brändituotteita hyvin kilpailukykyisesti.”
Lisäksi kauppiaan pitää antaa yritykselle kasvot. Asiakkaat haluavat nähdä kauppiaan ja vaihtaa muutaman sanan.
”Ketjut ovat kasvottomia yrityksiä. Me olemme paikallisessa tapahtumissa, nuorten tukemisessa ja urheilussa vahvasti mukana. Paljon on myös paikallisia tuotteita.”
Megamarketilla on oma bonuskorttijärjestelmä. Korkein etu on kuusi prosenttia, jos kuukaudessa ostaa tuhannella eurolla.
Ketola kehuu bonuksen olevan Suomen suurin elintarvikepuolella.
”Korteista ei tule kuluja, sillä kassajärjestelmä hoitaa työn automaattisesti. Bonuksen perustiedot näkee jokaisesta kuitista. Kortit ovat tärkeitä asiakkaalle, sillä tämä on kortti-Suomi.”
Korttien määrä on liikesalaisuus, mutta niitä käytetään 45 prosentissa kaikista ostoista.
AIMO VAINIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
