VIERASKOLUMNI Kieli kutistuu
Kieli on muuttuvainen. Näin on oltava, sillä kieli elää maailmasta, heijastaa maailmaa ja muuttaa maailmaa.
Kieli on väkevin välineemme. Osa kielen muutoksista on kiistanalaisia. Liiallinen orjailu englannin kanssa on surkuhupaisaa.
Ei ole ylevöittävää, kun suomenkielisen mainoksen loppukaneettina on: ”Designing good life”. Suomessa ei ole määrättyä artikkelia, joten mainoksen on turha julistaa: ”Se paras tarjous”. Mikään selitys ei oikeuta tällaisia moukkamaisuuksia eikä oman kielen aliarvioimista.
Vaikeita asioita ei kyetä enää ilmaisemaan niin kuin ne ovat. Jos työpaikkoja tai määrärahoja vähennetään, puhutaan rakenteellisesta kehittämisestä tai välttämättömistä uudistuksista. Tällainen kielenkäyttö aliarvioi ihmisiä. On kyettävä sanomaan, että työntekijöitä irtisanotaan ja palveluita heikennetään. Turvautuminen kömpelöihin kiertoilmaisuihin on arvottoman avutonta.
Kun on ilmaistava tunteita ja henkilökohtaisesti kipeitä asioita on alettu laimentaa kieltä. Enää ei kuolla. Sen sijaan mennään pois tai nukutaan pois.
Miksei pystytä sanomaan ”kuolema” tai ”kuoli” ?
Myös suuret tunteet ovat nykykielessä laimentuneet. ”Minä rakastan sinua” on tulossa yhä vaikeammaksi. Muutos näkyy jo käännöksissä; ”I love you” on jo melko usein ”Olet rakas”. Minkälaisia kielipelkureita ja tunnepakolaisia meistä on tullut?
Kielen laimenemisen ja kutistumisen nolo ilmentymä on anteeksi-sanan katoaminen. Enää ei pyydetä anteeksi. Nyt pahoitellaan. Jos juna on kolme tuntia myöhässä, VR pahoittelee.
Jos sietämättömän kovaääninen rakennustyömaa kiusaa öin päivin tuhansia ihmisiä, melua pahoitellaan. Kun törttöillään ja aiheutetaan suurta yhteiskunnallista ja henkilökohtaista haittaa, pahoitellaan.
Pahoittelu ei ole anteeksipyyntö. Se on väkinäisesti puristettu ylimielinen urahdus, joka viestii: ”Ei tässä oikeastaan ole aihetta mihinkään, mutta pahoitellaan nyt, niin olette tolvanat tyytyväisiä.” Pahoittelija ylentää itsensä ja alentaa pahoittelun kohteen.
Hyvin harvoin anteeksipyynnön kynnys ylittyy, mutta kuitenkin joskus: Hesburger pyysi julkisesti anteeksi, kun henkilökunta ei auttanut sen tiloissa Turussa 3.8.2013 kaatunutta 92-vuotiasta asiakasta.
Viehtyminen englantiin, kiertoilmaisut ja kielen laimentuminen ovat oireita yhteiskunnan lepsuuntumisesta ja kipinän katoamisesta.
Ajan hengeksi on vakiintunut köyhä puhe ja todellisten asioiden välttely. Latteuksien laukojat ja kielipuoskarit juhlivat.
Kielellisestä osaamattomuudesta on tullut yhä useamman julkisen puhujan ja kirjoittajan tavaramerkki. Lapselliset lepertelijät ja minäviestijät ovat täyttäneet sähköiset tiedotusvälineet, ensin kaupalliset kanavat, nyt myös enenevästi Yleisradion.
Yhteiskunnallisessa keskustelussa sallitaan päättäjiltä ja asiantuntijoilta kammottava tyhjänpuhuminen. Aito puhe on kadonnut.
Nyt olisi sankaritoimittajien aika. Kuka uskaltaa kysyä kesken fraasilitanioita ja sievisteleviä kiertoilmauksia: ”Anteeksi, mitä te horisette?” Milloin nousee uutiseksi, että taaskaan ministerillä ei ollut mitään sanottavaa.
Milloin kysytään töpeksineen organisaation pahoittelevalta edustajalta: ”Etkö osaa tai etkö halua pyytää anteeksi ?”
Milloin nolataan julkisesti ihmiset, jotka kesken suomenkielisen puheen sanovat ”about”, ”anyways” tai vastaavan englanninkielisen aivottoman fraasin.
Milloin aletaan boikotoida mainostoimistoja, jotka eivät arvosta suomen kieltä? Milloin benchmarkkaajat nauretaan suohon?
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
