Jo 1-vuotiaat syrjivät lihavia leikkikavereita – painon kyttääminen ei edistä kenenkään terveyttä, sanoo psykologi
”Lihavuuden stigma on meidän kulttuurissamme todella vahva”, sanoo Taija Wilenius. Painon kyttäämisen sijaan kansanterveyteen voi vaikuttaa tällä keinolla.
Lihavuuden stigmaa eli häpeäleimaa ylläpitävät esimerkiksi lastenohjelmat, joiden kuvastossa lihavat hahmot on esitetty kömpelöinä, hölmöinä tai ilkeinä. Kuva: Sanne KatainenJo taaperot ovat sisäistäneet, että lihavuus on häpeällistä.
Tutkimusten mukaan 1–2-vuotiaat saattavat syrjiä lihavia lapsia leikkikavereina, kertoo psykologi, psykoterapeutti ja syömisen säätelyn psykologiaan perehtynyt Taija Wilenius.
Hän työskentelee yksityisvastaanotollaan ja psykologian yliopisto-opettajana Turun yliopistossa. Wilenius on myös kirjoittanut tietokirjan ”Paino mielessä. Oivalluksia syömisen psykologiasta”.
”Lihavuuden stigma meidän kulttuurissamme on todella vahva. Laihuuden ihannointi kulkee sen kanssa käsi kädessä.”
Lihavuuden stigmaa eli häpeäleimaa ylläpitävät esimerkiksi lastenohjelmat, joiden kuvastossa lihavat hahmot on esitetty kömpelöinä, hölmöinä tai ilkeinä.
”Lihavuuden stigma meidän kulttuurissamme on todella vahva.”
Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää. Päivä on kannanotto laihdutuskulttuurin haitallisuudelle.
Lihavuuden stigma vaikuttaa Wileniuksen mukaan Suomessa kaikenkokoisiin ihmisiin.
”Kehotyytymättömyys on hirvittävän yleistä. Iso osa ihmisistä on yrittänyt pudottaa painoa, myös hoikat ja normaalipainoiset ihmiset.”
”Ihmisillä on lihomisen pelkoa ja kehoon liittyvää stressiä.”
”Ihmisillä on lihomisen pelkoa ja kehoon liittyvää stressiä.”
Laihuutta on ihannoitu länsimaisissa yhteiskunnissa jo 1900-luvun alkupuolelta lähtien. Suomessa ilmiö alkoi kasvaa sotien jälkeen. 1990-luku oli Painonvartijoiden kulta-aikaa. 2000-luvulla mukaan tuli fitness-kulttuuri.
”Fitnesskulttuurin nousu on kaventanut kehoihannetta entisestään. Lihaksikkaan kehon arvostamisen lisäksi laihuuden ja rasvattomuuden ihannointi on ollut koko ajan tosi voimakkaasti mukana”, kertoo Wilenius.
Nyt muotikuvasto ja some nostavat Wileniuksen mukaan taas enemmän näkyviin erittäin laihan kehon ihannointia.
Vastavoimana kehopositiivisuuden liike on nostanut päätään somessa viimeisten 10–15 vuoden aikana.
Nyt muotikuvasto ja some nostavat taas enemmän näkyviin erittäin laihan kehon ihannointia.
Maaseudulla ja kaupungeissa kehoihanteet ovat samanlaiset, vaikka aiemmin historian saatossa rotevuutta on maaseudulla arvostettu.
”Minulla on työni kautta tuntuma, että kauneusihanteet ulottuvat nykyään ihan joka puolelle. Samalla tavalla me ollaan verkossa ja somessa, missä lihavuuden stigma ja kapeat kauneusihanteet jylläävät.”
Painonvartijoiden toiminta on hiipunut, mutta tilalle on tullut erilaisia ravintovalmentajia ja elämäntapamuutosbisnestä.
”Joissakin tapauksissa ne ovat verhottua laihdutuksen ihannointia tai laihdutuskuurien myymistä.”
Älä laihduta -päivä
Tänään vietetään kansainvälistä Älä laihduta -päivää.
Ensimmäinen International No diet day -päivä pidettiin Britanniassa vuonna 1992.
Suomessa Syömishäiriöliitto viettää päivää teemalla Lepohetki laihdutuskulttuurista.
Kapeat kauneus- tai kehoihanteet kohdistuvat Wileniuksen mukaan nykyään hyvin vahvasti sekä miehiin että naisiin.
Lihavuuden stigma näkyy monissa tutkimuksissa.
Lapsista 20–30 prosenttia on kokenut painokiusaamista. Lihavat yläkouluikäiset ovat kohdanneet enemmän henkistä, fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa kuin keskipainoiset toverinsa. Lihavat lapset voivat saada huonompia arvosanoja kuin keskipainoiset, sillä painostigmaa on myös opetusalalla, Wilenius luettelee.
Lihavat ihmiset saavat suoria kommentteja painostaan ja syömisistään lähipiiriltäänkin.
Somessa painokiusaaminen rehottaa valtoimenaan. Lehtien kommenttipalstoilla meuhkataan, että lihavien pitäisi ottaa itseään vain niskasta kiinni.
Somessa painokiusaaminen rehottaa valtoimenaan.
Lihavuuden stigma on Wileniuksen mukaan kansanterveyskysymys.
Kiusaaminen ja väkivalta altistaa psyykkiselle traumatisoitumiselle.
Lihaville ihmisille stigma voi tuottaa kroonista stressiä, joka taas vaikuttaa erilaisiin fysiologisiin prosesseihin: sydän- ja verisuonitautien riskin kohoamiseen, immuunipuolustuksen häiriöihin sekä syömisen säätelyjärjestelmien häiriöihin.
”Syömistä voi olla vaikeampi säädellä silloin, kun on korkeat kortisolitasot.”
”Osa tutkijoista on sitä mieltä, että lihavuuteen liittyvistä terveysongelmista osa voi selittyä stigmaan liittyvällä stressillä. Ihmisillä, joilla lihavuuden stigma on voimakkaammin sisäistynyt, on korkeammat kortisolitasot.”
Häpeäleima voi myös sisäistyä omaan mieleen, omaksi painopoliisiksi. Se tuottaa ahdistusta ja varuillaan oloa.
”Häpeäleimalla lyöminen ei edistä kenenkään terveyttä. Toisen kehon kommentointi tai laihdutuskehotukset voivat aiheuttaa haittaa, esimerkiksi laukaista syömishäiriön.”
”Häpeäleimalla lyöminen ei edistä kenenkään terveyttä.”
Suomessa paino on korostunut hyvinvoinnin mittarina, sillä ajattelutapa on Wileniuksen mukaan ollut esimerkiksi terveydenhuollossa erittäin painokeskeinen.
Yksilötasolla painon ja hyvinvoinnin välille ei voida vetää yhteyttä.
”Yksilötasolla paino ei ole terveyden mittari eikä myöskään hyvinvoinnin mittari. Hoikka ihminen voi olla huonokuntoinen ja hänellä voi olla monenlaista terveysmurhetta. Lihava ihminen voi olla tosi liikunnallinen, hyvinvoiva ja terve.”
Ryhmätasolla taas on terveyteen liittyviä eroja, jotka kulkevat painoindeksiluokitusten mukaan käsi kädessä.
”Siksi painoindeksiä on alettu yksilötasollakin tarkastella, mielestäni vähän liikaakin.”
Painon kyttäämisen sijaan kannattaisi Wileniuksen mukaan tukea myönteistä kehosuhdetta. Kun oma keho koetaan tärkeäksi ja siitä halutaan pitää huolta, se näkyy myös kansanterveydessä.
Yksilötasolla painon ja hyvinvoinnin välille ei voida vetää yhteyttä.
Haukkumisen ja nimittelyn lisäksi lihavia syrjivät asenteet voivat näkyä hienovaraisemminkin, esimerkiksi lihavien ulkopuolelle jättämisenä.
Omat asenteet kannattaakin tunnistaa ja tunnustaa.
Seuraava askel on lopettaa toisten painon, kehon ja syömisen kommentointi. Tämä koskee niin paikalla olevia ihmisiä kuin vaikka julkkiksia lehtien kuvissa.
”Julkkiksen kehon kommentointi on painostigmaa ylläpitävää puhetta, joka voi osua jollekin läsnäolijalle hankalaan paikkaan.”
Moni on tyytyväinen kehoonsa, kun se näyttää hyvältä.
Kulttuurimme keskittyy vahvasti siihen, miltä ihmiset keho näyttävät. Moni on tyytyväinen kehoonsa, kun se näyttää hyvältä.
”Jos lapsi saa paljon kommentteja ulkonäöstään, siitä voi rakentua kehosuhde, että se keskittyy ulkonäköön.”
Lapsia pitäisi Wileniuksesta tukea arvostamaan kehoaan ja sen hyviä puolia. He voivat kuulostella, miten keho vaikkapa näkee, kuulee, liikkuu, maistaa ja haistaa.
Lisäksi lapsille on hyvä opettaa, että kauneutta ja kehoja voi olla monenlaisia.
Taija Wilenius pitää tiistaina klo 18.30–20 Helsingissä, keskustakirjasto Oodissa luennon aiheesta ”Irti painopoliisien kahleista”.Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
