METSÄLLÄ Tärkeä päivä
Aamulla sade ropisee kattoa vasten ja herättää sen alla nukkuvat. Illalla valmiiksi puilla pakattu hella syttyy nopeasti ja keittää maistuvat kahvit. Silmäterälle porisee hetkessä puuro valmiiksi. Koirakin saa aamupalansa, vähän vähemmän kuin yleensä, sillä täydellä mahalla ei jaksa juosta. Kahvit juotuaan isäntä liikuskelee harkiten pukiessaan ja pakatessaan. Toivoo metsän olevan lempeä lapselle, ensikertalaiselle.
Yhdessä he astuvat ulos joulukuiseen sateeseen. Aamu ei valkene vielä hetkeen, mutta polku löytyy näkemättäkin. Koira saa touhuta edellä. Se lämmittelee tutkimalla hiirten vipellykset ja nuuskimalla hakatut tikankolot.
Maastossa alkaa nähdä paremmin, kun sade hellittää ja antaa tilaa auringon kalpeille säteille. Hitaasti lämpenevä päivä saa kivet huuruamaan ja nostaa sumua puiden väliin.
Metsän reunasta avautuu usvan kierittämä pelto. Siinä ovat viimeisten puiden suojaamana vanhat hirsirauniot, joita isäntä on pitänyt passipaikkanaan. Lapsi seuraa vaarinsa kulkua ja he siirtyvät lähemmäs pellon savista reunaa. Usva on jättänyt jälkeensä lohduttoman mustan maan. Molemmat pysähtyvät odottamaan. Seisovat paikoillaan kuin ikihonkaiset patsaat.
Viimein kuuluu koiran kiljaisu. Molempien katseet terävöityvät haukkua kohti; tuolta se kohta tulee, herätetty jänis. Se pujottelee tullessaan näkymättömänä niin kuin se vain osaa. Isäntä ojentaa haulikkonsa lapselle ensimmäistä kertaa ja laskee kätensä vapisevien käsien päälle. Yhdessä ase kohotetaan koiran kertomaan paikkaan. Jänis näkyy ja molemmat ovat hengittämättä.
Laukaus saa jäniksen muuttamaan suuntaansa ja lapsen lennähtämään vasten vaarin rintaa. Vaari kietoo kätensä hartioiden ympärille ja huomaa, kuinka hennot ne ovat. Hän painaa suukon lapsen hiuksiin, ja yhdessä he jäävät odottamaan koiraa.
Läähätyksen havahduttamana isäntä ja lapsi nousevat, hakevat reppunsa ja kutsuvat koiran mukaansa. Eväsleivistä on säästetty sille yksi ja lapselle toinen. Hetken päästä kolmikko lähtee kotia kohti. Koira menee edellä ja isäntä viimeisenä, pieniä askelia vahtien. Kulkijat kuuntelevat ajatuksiaan toisiaan häiritsemättä, sydämissään metsän sielu. Polku on aamuista hiljaisempi, kotiin päin lyhyempikin.
Tuvan näkyessä kolmikko valpastuu ja kiirehtii sen lämpöön. Koira käpertyy pöydän alle ja huokaisee sulkiessaan silmänsä. Uunin kupeelle ripustetaan päällimmäiset vaatteet ja termospullo huuhdellaan kaivovedellä. Saappaat menevät tarkkaan riviin ovenpieleen. Lapsi sinnittelee väsymystä vastaan ja levittää lehdet pöydälle haulikkoa varten, etsii rievun valmiiksi.
Pieni jää vielä kihnuamaan vaarin jalkoihin. Suuret kourat heltyvät silittämään poskea ja selvittämän havunneulasia pitkistä leteistä. Haukotus ravistaa kaitaisia olkapäitä ja vaari nostaa pojantyttärensä syliin, kantaa lattian poikki ja peittelee silmäteränsä unen hellään huomaan.
Piia Papinniem
Kouvola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
