Autioituva Suomi
Ennusmerkit siitä, että nykymenolla maatamme uhkaa alueellinen eriarvoistuminen ja pahimmillaan näivettyminen, ovat vahvistumassa. Seuraavassa muutamia merkkejä tästä oireilusta, joka voi päätyä krooniseksi taudiksi.
Kansamme ikääntyy tulevina vuosina kiihtyvällä vauhdilla, mikä merkitsee väestön hakeutumista lähemmäksi palveluita. Syrjäseudun Matin ja Maijan hoito alkaa jo nyt olla monelle kunnalle sietämättömän kallista.
Suunniteltu kuntarakenne- ja sote-uudistus vain entisestään kiihdyttävät palvelujen keskittämistä suuriin asuntokeskittymiin. Jo nyt yli puolet suomalaisista asuu kaupungeissa.
Tätä urbanisaatiokehitystä ei voida enää pysäyttää. Se on maailmanlaajuinen ilmiö.
Väestön pakkautuminen pääkaupunkiseudulle on ollut pitkään erityisesti oikeistopuolueiden suosiossa. Välillä tuntuukin, että maatamme johdetaan Helsingin normien ja näköalojen pohjalta. Tämän tuloksena on synnytetty aivan omat työ- ja asuntomarkkinat, jotka poikkeavat valtakunnallisista käytännöistä.
Tonttien kysyntä ylittää tarjonnan ja on johtanut spekulatiiviseen maan ja asuntojen ylihinnoitteluun. Samaan aikaan syrjäseuduilla asuntojen ja maan arvot ovat romahtaneet ja vanhusten vanhuuden turva on haihtumassa tuhkana tuuleen.
Sama kehitys on nähtävissä
myös muiden kaupunkien keskustojen arvostuksessa. Esimerkkinä Tampere, joka on päättänyt hoitaa kiihtyvän väestön kasvun rakentamalla tornitaloja parhaille paikoille. Nämä rannat ja puistot ovat olleet ennen kaupunkilaisten ylpeyden aiheita ja henkisen hyvinvoinnin saarekkeita.
Tie- ja rataverkoston ylläpito joutuu uuteen tarkasteluun. Nykyisen verkoston ylläpito säädyllisessä kunnossa ottaa jo nyt voimille. Tieverkostosta huolehtivan asiantuntijan sanoin ”Jos haluamme estää tiestömme rapistuminen on tehtävä ratkaiseva muutos. Teiden kunnossapidossa on myös siirryttävä sairaanhoidosta terveydenhuoltoon ja ennaltaehkäisyyn.”
Käytännössä tämä tarkoittaa, että vain suurempien asutuskeskusten väliseen tieverkostoon käytetään rahaa.
Kansanedustajat ja ministerit joutuvat taiteilemaan kahdella rintamalla. Jo nyt tärkeimpien mistereiden työajasta EU-asiat vievät leijonanosan ja kotimaan asioiden hoito tahtoo jäädä vähemmälle. Tästä esimerkkinä entinen valtiovarainministeri Jutta Urpilainen.
Vielä uhkaavammalta näyttää vaalipiriuudistus, joka osaltaan peilaa väestön muuttoliikettä ja heikommin pärjäävien alueiden edustajien katoa valtakunnan politiikasta.
Hurjimmillaan tämä näyttäytyy kokoomustähden Alexander Stubbin vetovoimaisuudessa Helsingin metropolialueella. Mitä ilmeisimmin hän vetää vuoden 2015 eduskuntavaaleissa enemmän edustajia kuin kukaan muu maan johtavista politiikoista. Voidaanko jo puhua stadin omasta siivestä eduskuntatalossa?
Edellä kuvattu ei voi olla heijastumatta maan talouden volyymiin ja kasvukykyyn. Vain osassa maata voidaan ylläpitää siedettävä työllisyysaste ja positiivinen työpaikkakehitys.
Palvelualat paisuvat suurissa asuntokeskittymissä, joiden tuntumaan myös korkean teknologian yritykset keskittyvät. Harvat sisämaan paikkakunnat sinnittelevät savupiipputeollisuuden ja metallipajan varassa.
Tyhjilleen jäävä Suomi muuttuu periferiaksi ja susien laidunalueeksi.
Paavo Kajander
Pori
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
