LUKENUT MIES Sodan oikea kuva
Kuva viime sotien rintamamiehestä alkaa olla kiiltävä ja utuinen. Lapsenlapsilla ei tietenkään ole pienintäkään edellytystä kuvitella vaarin elämää ammoin kadonneen aikakauden kriisioloissa. Sotavuosien TK-miesten propaganda menee vihdoin täydestä.
Itsenäisyyspäivän tienoilla on ihan terveellistä lukea myös toisenlaista veteraanimuisteloa. Useimmat nimittäin olivat mukana velvollisuudesta vastentahtoisesti. Heille sota ei ollut elämän kohokohta vaan välttämätön pakko.
Keskipohjalainen korpraali Eero Porko (1923–1995) oli tällainen tavallinen sotilas, ehdottomasti paikkansa täyttänyt mutta ei sodallaan elämöinyt. Kaltaisistaan hän poikkesi kirjoittamalla eläkevuosinaan pöytälaatikkoon sotamuistelmat, jotka nyt tulevat vihdoin julki.
Ikänsä vuoksi Porko välttyi jatkosodan veriseltä hyökkäysvaiheelta ja sijoitettiin vasta 1942 Karhumäen suunnalle. Musikaalisesta kaverista tuli luokiteltu radiosähköttäjä ja hänet juonittiin kaukopartiojoukkoihin.
Yhden talven Porko hiihteli tiedustelu- ja tuhomatkoilla muun muassa Törnin porukoissa. Toisaalta hän sai laiskotella pitkät ajat Reino Hallamaan radiovakoilijana. Molemmissa tehtävissä sai ruokaa kyllin ja tupakkaa enemmän kuin jaksoi polttaa.
Pahimmat paikat taisivat olla huonosti organisoidussa perääntymisvaiheessa kesällä 1944. Porko oli tyytyväinen, ettei hänen tuntolevyään tarvinnut taittaa. Kirja on lievästi sanottuna kriittinen. Yhtään sodalle myönteistä lausetta ei löydy.
Sotakriitikot leimataan helposti vasemmistolaisiksi. Todellisuudessa Porko oli kälviäläisen sukutilan viljelijä, istui 24 vuotta kunnanvaltuustossa keskustapuoluelaisena ääniharavana ja toimi myös meijeriosuuskunta Milkan johtokunnassa.
Pekka Alarotu
Eero Porko: Sotasankari vastoin
tahtoaan. Kaukopartiomiehen sotamuistelmat. 190 sivua. Minerva.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
