Traficom haluaa tiukentaa valokuiturakentamisen ehtoja maaseudulla − kustannukset voivat kasvaa jopa nelinkertaisiksi

Perusongelma uudessa määräyksessä on se, että aiemmin oli useita mahdollisia paikkoja, joihin kaapelia on voinut asentaa. Jatkossa paikkoja on tasan yksi.  Kuva: Kimmo Haimi

Liikenne- ja viestintävirasto Traficomin määräys uhkaa maaseudun nopeita laajakaistayhteyksiä, etenkin valokuitua. Uhkakuva on, että kustannukset nousevat ja rakentaminen vaikeutuu.

Alueellisia valokuituyhtiöitä edustavan Suomen Seutuverkot ry:n puheenjohtaja ja Saimaan Kuitu oy:n toimitusjohtaja Jari Käyhty pitää Traficomin suunnitelmia jopa kohtalokkaina maaseudun laajakaistayhteyksien tulevaisuuden kannalta. Hän huomauttaa, että laajakaistayhteyksien lisäksi määräys vaikuttaa myös sähköverkon rakentamiseen ja lisää myös sen kustannuksia.

Ongelmia tulee Käyhdyn arvion mukaan eteen varsinkin pienemmillä ely-teillä eli niin sanotuilla kantateillä. Suuremmilla ely-teillä tiealue on laajempi, joten ongelmia ei tule niin paljoa.

Perusongelma uudessa määräyksessä on se, että aiemmin oli useita mahdollisia paikkoja, joihin kaapelia on voinut asentaa. Käytännössä jatkossa ainoa mahdollinen paikka rakentaa on metrin päähän ojasta ulospäin.

Lisäharmia ja -haastetta tuo se, että määräyksessä on vaatimus konekaivuun kestävästä rakenteesta silloin, jos kaapeleita ei upoteta 70 sentin syvyyteen.

”Tämä on todella fataali”, Käyhty kuvailee.

Käyhty kertoo, että heidän yhtiönsä valokuituhankkeiden kokonaispituudesta kaivamista on noin 20-30 prosenttia. Koska suurin osa tästä kaivamisesta johtuu siitä, ettei kaapeleita upoteta 70 sentin syvyyteen, vaan niille tehdään vaatimusten mukainen suojaus, tarkoittaa se konekaivuun kestävän rakenteen tekemistä isolle osalle alueesta.

Vaikka suurempiin kaupunkeihin valokuituverkkoa on jo rakennettu laajasti, maaseudulta sellainen vielä puuttuu monin paikoin.  Kuva: Kimmo Haimi

Aiemmin konekaivuun kestävän rakenteen vaihtoehtona oli kourutus. Kourutuksen metrihinta on suunnilleen euron verran. Sen sijaan konekaivuun kestävän rakenteen tekeminen maksaa Käyhdyn mukaan noin 16 euroa metriltä eli noin 16-kertaisesti aiempaan verrattuna.

Koko valokuitutyömaan kustannukset uhkaavat Käyhdyn arvion mukaan määräyksen myötä nousta vähintään kaksinkertaisiksi, jopa nelinkertaisiksi aiempaan verrattuna. Lopullinen hinnan nousu riippuu siitä, kuinka paljon on sellaisia paikkoja, joissa kaapelia ei upoteta 70 sentin syvyyteen.

Käyhty arvioi, että haasteellisia kaivuupaikkoja on Itä-Suomessa enemmän kuin Länsi-Suomessa. Länsi-Suomessa rakentamista helpottaa se, että siellä on paljon suoperäistä maata ja peltomaata.

”Kun lähdetään tulemaan Suomen keskiosasta itään päin, haasteet kasvavat.”

Käyhty huomauttaa, että monin paikoin maaseudulta puuttuu vielä valokuituverkko. Verkkoa on tarkoitus rakentaa EU:lta saatavalla hankerahalla. Ongelma on kuitenkin se, että jos kustannukset nousevat rajusti, ei verkkoa saada rakennettua niin paljon kuin aiemmin on kaavailtu.

Valokuituhankkeen kustannuksista jää valokuituyhtiöiden maksettavaksi EU-rahasta huolimatta 35 prosenttia. Voikin olla, että valokuiturakentaminen tyssää ennen aikojaan kustannusten nousun myötä.

”On vaikea nähdä, että hankkeista saadaan kannattavia”, Käyhty kuvailee.

Lopputulema voi olla karu.

”Tuleeko käymään niin, että Suomen haja-asutusalue jää rakentamatta tämän päätöksen jälkeen?”, Käyhty kysyy.

Voi olla, että haaveelle jokaisen suomalaisen ulottuvilla olevasta nopeasta kiinteästä nettiyhteydestä saadaan heittää hyvästit.

”Pahoin pelkään, että sitä ei tulla saavuttamaan ikinä, jos tämä määräys tulee voimaan”, Käyhty sanoo.

Uudessa määräyksessä todetaan, että silloin, jos valokuitukaapelia ei upoteta 70 sentin syvyyteen, vaatii se konekaivuun kestävän rakenteen.  Kuva: Kimmo Haimi