perjantaivieras Talo onasumista varten
Sade ropisee kattoon. Kuuntelet sängyssäsi kuivassa ja lämpimässä peiton alla. Tunnet, miten mukavaa onkaan nukahtaa näin. Kiitos sivilisaatiolle, kaikille esi-isille, jotka ovat kehitelleet tällaisen talon.
Palaat illalla matkalta kotiin. Jo kaukaa näet valot ikkunoissa. Ne kertovat, että joku on kotona, rakastaa tätä paikkaa ja odottaa sinuakin. Valaistu talo on ystävällinen. Se tervehtii ja kutsuu.
Istumme takan loisteessa tai pidämme uunin luukkua auki. Tuli tuo huoneeseen ajattoman ajan. Se saa kertomaan juttuja, puhumaan luottamuksella, puhumaan totta. Tuli puhdistaa olemista ja sitoo ympärillä olijat yhteen.
Nämä edelliset kolme esimerkkiä ovat talon filosofiaa tai oikeammin sivistyssanalla sanoen asumisen fenomenologiaa. Talo on kulttuurituote, joka herättää meissä elämyksiä siinä kuin musiikki, elokuva tai teatteri. Ero taidemuotoihin on vain siinä, että jokainen asuu jossakin ja suurimman osan aikaa. Talo sananmukaisesti muotoilee olemisemme tapaa.
Uskon vahvasti, että talo, ja nimenomaan yleispätevästi oivallettu talo, on se, mikä on asumisessa tärkeintä. Siis se, että jopa kunnassakin talo – asukkaan toimeentulon lähteestä riippumatta – on se, mikä määrittää asukkaan ja kuntalaisen. Asumisen kautta kuulut paikkakuntaan.
Kunnassa ja kuntakeskuksessa talo nimittäin eroaa kaupunkitalosta siinä, että talo sallii luonnon ja tuo sen sopivalla tavalla sisään osaksi asumista. Talossa toteutuu se sama, mitä moni kerrostalossa tai muuten tiiviisti asuva kaupunkilainen hakee kesämökiltään.
Tulevaisuuden yhteiskunnassa se, joka ymmärtää asumista, on vahva vaikuttaja. Nimittäin, jotta voimme kaavoittaa, rakentaa ja jättää vihreää luontoa, meidän on ensin ymmärrettävä asumista. Monikin ymmärtää asumista intuitiivisesti, mutta muotoilepa se sanoiksi, saati kunnallisiksi päätöksiksi. Miten kertoa oivallus muille?
Tässä ei tarvitse aloittaa ihan alusta. On sellaisia taloa ja ihmisen tilatunteita pohtineita viisaita.
On runoilijoita, filosofeja, arkkitehteja, antropologeja.
Talo on mikrokosmos, joka on makrokosmoksen kuva. Toisin sanoen talo on miniatyyrikuva maailmasta. Se on pienoiskuva maailmassa vaikuttavista voimista, jotka meidän tulisi ymmärtää, jotta osaisimme elää maan päällä.
Talo kokoaa valon, lämmön, maiseman ja asukkaat. Se kestää tuulen, sateen, pakkasen ja paahteen. Tuo sadepisara on joskus ollut osa Atlanttia ja pisaran ytimessä oleva tomuhiukkanen on peräisin Saharasta. Katon muoto kertoo, missä kohtaa Eurooppaa olemme.
Koko talon idean on meille välittänyt vasarakirveskansa. Talo on johdettu liettualaisesta sanasta stalas (talas), missä on yhteinen eurooppalainen stell-kanta. Stell, stall, stad, talas, tallt ja talo tarkoittavat jotakin pystytettyä, pystyyn nostettuja puita ja hirsiä tai pylväsrakenteista rakennusta. Sieltä kömpii historiaan talonpoikakin… Ja sieltä tulee jopa yhdistysten perusvoima, sana talkoo.
Huonot asumisen ratkaisut ovat rikoksia ihmisyyttä vastaan. Talo on sitä asuvien omakuva. Siksi passiivitalo edustaa täydellistä asumisen väärinymmärrystä. Tavoitteena tulee olla aktiivitalo, joka ei ole elämästä eristetty, vaan vuorovaikutuksessa elämän kanssa. Ja kunnankin tulee kunnioittaa ihmisten asumisunelmia.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
