Aitamuurit nousevat

Suomessa on vakaa yhteiskunta.

Se houkuttaa tänne kansainvälisiä

yhtiöitä, jotka haluavat pitää rahansa tai ainakin osan niistä varmassa turvassa.

Vielä tärkeämpi asia yhteiskuntarauha

on meille tavallisille suomalaisille. Me voimme liikkua omassa maassamme pelkäämättä rikoksen uhriksi joutumista. Ja jos rikos kuitenkin tapahtuu, lähimmäiset auttavat ja rikolliset napataan kiinni. Vai onko niin?

Ei välttämättä. Yhteiskunta jakautuu

yhä selvemmin toisilleen vieraisiin osiin. Meillä on suhteellisen hyvin voiva keskiluokka. Siihen keskiluokkaan kokoomus kertoi meidän kaikkien

kuuluvan. Sittemmin saimme tosin kuulla, että työväenluokkaanhan me kuulumme, tai ainakin presidentin

pitää siihen kuulua.

Pehmeitä puheita, jotka hämärtävät todellisuutta.

Osa kansasta on köyhää. Osa on

pudonnut toimeentuloturvan ja muiden armopalojen varaan. Monet ovat

kadonneet auttajien ulottumattomiin.

Näiden syrjäytyneiden määrä kasvaa nopeasti. Meillä on jo niitä, jotka ovat perineet vanhempiensa työttömyyden jo kolmannessa polvessa.

Ruotsissa tähän syrjäytymiskierteeseen joutuneet polttavat autoja ja

ryöstävät kauppoja, samoin Britanniassa, ja Ranskassa. Varsin epävakaalta näyttää myös Espanjassa.

Keskimäärin meillä menee kuitenkin

hyvin. Jos joillakin on kurjaa, niin

vastaavasti muutamat, tosin harvemmat,

elävät sitä paksummin. Esimerkiksi

Stora Enson toimitusjohtaja korotti omaa palkkaansa viime vuonna

reippaasti.

Koska omistan yhteisen valtion

kautta yhtiön osakkeita, herra Karvisen palkankorotus harmittaa minua.

Hänen johtamansa yhtiön arvo laski,

mutta johtajan palkka nousi. Sekin

suututtaa, että lähes kaikki yhtiön

kehittämisrahat suunnattiin Kiinaan.

Kemijärvelle jätetään vain lipeälammikko.

Meillä kaikilla on osuus myös

Finnairista. Sen omistajaohjauksesta

vastaava ministeri Heidi Hautala (vihr.) erotti kohtuuttomia etuja jakaneen Finnairin hallituksen ja nimittää

uuden.

Hautala kehui hajottavansa hyväveliverkoston ainakin yhdestä valtionyhtiöstä – mutta valitsikin uudet johtokunnan jäsenet siitä samasta laumasta.

Ylen toimittajan kysymykseen, miksi

johtokuntaan tulee henkilöitä, jotka

istuvat jo monissa muissakin hallituksissa, ministeri vastasi ettei ”siinä

hommassa kokematon pärjää”.

Niinpä niin. Sillä tavalla ministerin musta auto Hautalaa kuljettaa.

Mitä sitten, jos yhtiöiden johtoportaat jakavat etuja toisilleen yhä

kohtuuttomammin ja härskimmin?

Sitä vain, että yhteiskunnan repeäminen toisilleen vieraisiin lohkoihin järkyttää sitä alussa puhuttua yhteiskuntarauhaa. Elämä Suomessa muuttuu taas hivenen eteläamerikkalaiseen, vai pitäisikö

sanoa venäläiseen suuntaan.

Kohta ei ole meidän yhteistä

Suomeamme. On monia, kovin erilaisia

maita nimeltä Suomi. Niiden kansalaiset

eivät juuri koskaan tapaa toisiaan,

eikä toisen Suomen alueelle ole hyvä mennä.

Rikkaat korottavat aitamuurejaan ja palkkaavat lisää vartijoita. Köyhien ja heikkojen turvana olevia poliisivoimia heikennetään.

Sisäministeri Päivi Räsänen (kd.) ehdottaa poliisin tehtävien osittaista siirtämistä kunnille. Voiko ministeri avuttomuutensa enää selvemmin ilmaista?

jouko.ronkko@

maaseuduntulevaisuus.fi

Avaa artikkelin PDF