Talvikalastajien ei tarvitse huolehtia avantoihin ilmestyneestä mustasta mönjästä

Mustaa nokea jäällä Seurasaarenselällä Helsingissä 16. maaliskuuta 2024. Noki kulkeutuu talven aikana jäälle laskeumana ja kulkeutuu sitten kulkeutuu sulamisvesien mukana jäällä oleviin avantoihin ja halkeamiin. LEHTIKUVA / HANDOUT / SEPPO KNUUTTILA.  

Jäällä monessa paikassa havaittu musta noki ei aiheuta välitöntä vaaraa esimerkiksi avantouimareille tai pilkkijöille, kertoo Suomen ympäristökeskuksen (Syke) erikoistutkija Seppo Knuuttila. Vaikka tumman mönjän esiintymät voivat olla melko hätkähdyttävän näköisiä, ne eivät ole suoranaisesti vaarallisia terveydelle.

Esimerkiksi monet talviuimarit ovat olleet huolissaan Helsingin merialueilla viikonloppuna esiin nousseesta ilmiöstä.

”Jos talviuintiavantoon kertyy huomattava määrä nokea, sinne ei tietenkään kannata mennä uimaan. Vaikka sitä ei elimistöönsä saa välittömästi, se tarttuu iholle ja on tietenkin sillä tavalla epämiellyttävää”, Knuuttila kertoo STT:lle.

Entä sitten kalastajat? Pilkkijät ja verkkokalastajat ovat usein tehneet jäähän juuri ne aukot, joiden tuntumaan nokea on nyt valunut. Knuuttila harrastaa itsekin talvikalastusta ja joutui lauantaina verkkoja nostaessaan mättämään nokea jatkuvasti pois avannosta.

Mustan mönjän keskeltä nostetut kalat ovat kuitenkin aivan syömäkelpoisia.

”Ei myrkyllisyystaso välittömästi nouse. Tämä mereen valuva noki on enemmänkin vain fyysinen ja esteettinen haitta”, Knuuttila kertoo.

”Se on pitkän ajan prosessi, kun nämä yhdisteet menevät ravintoketjussa planktonin kautta esimerkiksi kalaan.”

Suomenlahden merivartiosto on ottanut aineesta näytteitä, jotka on toimitettu keskusrikospoliisin (KRP) laboratorioon tutkittavaksi. Helsingin pelastuslaitoksesta kerrotaan STT:lle, että tulosten valmistumisessa voi mennä viikkoja tai jopa kuukausia.

Syke tekee omia tutkimuksiaan siitä, kuinka paljon mustassa mönjässä on rengaskulumasta peräisin olevaa mikrokumia.

Helsingin pelastuslaitos kehotti lauantaina välttämään avantouintia Marjaniemen, Tammisalon ja Meri-Rastilan alueella. Maanantaina pelastuslaitos kertoi viestipalvelu X:ssä ympäristöviranomaisten arvion perusteella päättävänsä tilanteen seurannan ja sanoi, että avantouintia voi jatkaa oman harkinnan mukaan.

Musta aine herätti viikonloppuna huomiota, kun esimerkiksi Yle ja Helsingin Sanomat uutisoivat Helsingin edustalla tehdyistä havainnoista. Ensimmäisissä uutisissa puhuttiin öljypäästönkin mahdollisuudesta, ja viranomaisetkin arvelivat aineen nousseen avannoista jään päälle. Uutiset nähtyään Knuuttila riensi sosiaaliseen mediaan korjaamaan väärän tulkinnan.

”Vesihän virtaa jäältä pois. Avannoista ei todellakaan mitään tunkenut”, Knuuttila selvittää.

Hänen mukaansa mustassa aineessa on kyse jokakeväisestä ilmiöstä. Pääasiassa energiantuotannossa ja liikenteessä tapahtuva poltto aiheuttaa nokihiukkasten päästöjä, ja noki kulkeutuu talven aikana jäälle laskeumana. Noki voi olla peräisin joko paikallisista lähteistä tai hyvin kaukaakin. Kun lumet sulavat, noki kulkeutuu sulamisvesien mukana jäällä oleviin avantoihin ja halkeamiin.

Tänä vuonna ilmiö on ollut Knuuttilan mukaan harvinaisen selkeästi havaittavissa sääolosuhteiden vuoksi.

”Meillä on vielä kantavat jäät rannikolla, lumet ovat sulaneet, retkiluistelijoita on paljon liikkeellä, ja viime viikolla satoi muutamana päivänä aika rankasti vettä. Vettä kertyi jään päälle huomattavan paljon”, Knuuttila sanoo.

”Jos ei ole koskaan ennen nähnyt tällaista merellä, tietenkin saattaa tulla mieleen monenlaisia teorioita.”

Mustaa mönjää on havaittu muuallakin kuin Helsingin edustalla. Kun Knuuttila postasi ilmiöstä viestipalvelu X:ssä, ihmiset jakoivat kuviaan esimerkiksi sisämaan järvialueilta, joilla on havaittavissa sama ilmiö.

Vaikka noki ei aiheuta suoranaista uhkaa terveydelle, se on esimerkki siitä, miten ihmisen toiminta saastuttaa ympäristöä. Itämeren tilaa pitkään seurannut Knuuttila kuitenkin huomauttaa, että viime vuosikymmenten aikana hiukkasmaiset päästöt liikenteestä ja energiantuotannosta ovat pienentyneet huomattavasti, kun säännökset ovat tiukentuneet.

”Kun jo vuosikymmeniä sitten energiantuotannossa hillittiin happamoittavia rikki- ja typpiyhdisteiden päästöjä, siinä samassa yhteydessä myös hiukkasmaiset päästöt pienentyivät. Tieliikenteessä hiukkaspäästöt pakokaasujen mukana ovat laskeneet ihan dramaattisesti viime vuosikymmenien aikana ympäristösäännösten tiukennuttua.”

Meriliikenteessä kehitys ei ole ollut yhtä hyvää. Meriliikenne on yhä suuri hiukkaspäästöjen aiheuttaja.

Kaiken kaikkiaan kehitys on Knuuttilan mukaan ollut kuitenkin positiivista. Hyvän esimerkin tarjoavat dioksiinit, jotka ovat poltossa syntyviä, terveydelle haitallisia orgaanisia yhdisteitä, jotka kulkeutuvat ilmavirtojen mukana ja kertyvät ravintoketjuihin.

”Kun polttoprosessit ovat puhdistuneet, dioksiinien laskeuma Itämereen on viime vuosikymmeninä pienentynyt huomattavasti, ja se näkyy myös siinä, että silakan dioksiinipitoisuudet ovat pienentyneet viidennekseen huipputasoilta 1960-luvulta. Mutta niin kuin noki jäällä kertoo, päästöjä edelleen tulee.”