Ahdinparta Kuva: Jutta Mykrä
Tiedätkö mikä hipaisi jalkaasi kun olit uimassa? Tässä ovat yleisimmät levät ja vesikasvit
Moni tietää sinilevän, mutta rannoilla voi törmätä moniin muihinkin vähemmän haitallisiin leviin ja vesikasveihin.
Syanobakteeri Kuva: Jutta MykräRehevöityminen on ongelma erityisesti matalissa, taajama- tai viljelyalueiden lähellä sijaitsevissa vesistöissä.
Rehevöityneessä vesistössä levien ja vesikasvien määrä kasvaa. Suurentunut hajoavan kasviaineksen määrä voi aiheuttaa syvänteiden hapettomuutta erityisesti talvella.
Itämeren pohjassa on rehevöitymisen seurauksena laajoja hapettomia alueita.
Pohjan hapettomuus voi myös laukaista pohjasedimentteihin sitoutuneiden ravinteiden vapautumisen, jolloin rehevöityminen ruokkii itse itseään.
Suurimmat syyt rehevöitymiseen ovat maatalouden, teollisuuden ja ihmisasutuksen vesistöihin päästämät fosfori ja typpi.
Nimestään huolimatta sinilevä ei edes ole levä vaan yhteyttämiskykyinen bakteeri. Sinilevät eli syanobakteerit tuottavat ihmisille ja eläimille haitallisia myrkkyjä, eikä sinileväisen veden käyttäminen tai siinä uiminen ole suositeltavaa.
Sinilevä viihtyy lämpimässä vedessä, missä se saattaa muodostaa suuria levälauttoja eli ”sinileväkukintoja”.
Parhaiten levälautan tunnistaa siitä, että kepillä nostaessa lautta hajoaa veteen pieniksi hippusiksi eikä nouse kepin mukana.
Pilviruskolevä Kuva: Jutta MykräAhdinpartaa voi havaita kiinnittyneenä veden alla oleviin kiviin ja kallioihin. Nimensä mukaisesti se näyttää vedessä aaltoilevilta kirkkaan vihreiltä karvoilta.
Ahdinparta on Itämeren tavallisimpia levälajeja. Sitä kasvaa sekä murtovedessä meren rannalla että järvissä.
Se muodostaa aaltoilevia mattoja kallioiden ja kivien pintaan.
Ahdinparta on yhteyttävä viherlevä. Se viihtyy runsasravinteisissa matalissa vesissä, joissa se saa tarpeeksi auringonvaloa yhteyttämiseen.
Rakkohauru Kuva: Jutta MykräRuskoleviä kuten pilviruskolevää ja lettiruskolevää löytyy koko Itämerestä. Ne kasvavat ruskeana pilvimäisenä mattona kivien ja vesikasvien päällä.
Sekä pilviruskolevä että lettiruskolevä ovat rihmamaisesti kasvavia leviä. Rihmalevät runsastuvat erityisesti ravinteikkaissa vesissä, joten niitä löytyy paljon rehevöityneiltä alueilta.
Ahvenvita Kuva: Jutta MykräRuskehtavaa rakkohaurua eli tutummalta nimeltään rakkolevää voi löytää meren rannalta noin puolen metrin syvyydestä eteenpäin.
Rakkohaurun tunnistaa parhaiten varren ilmarakkuloista. Ne kelluttavat kasvin lehtiä ja nostavat niitä lähemmäs valoa.
Rakkohauru on Itämeren avainlaji. Se tarjoaa korallien tavoin elinympäristön lukuisille eri lajeille selkärangattomista kaloihin.
Laaja rakkohaurukasvusto kertoo merialueen voivan hyvin. Rehevöityminen ja sen aiheuttama veden samentuminen ja rakkohaurun pinnalle kasvavat levät hidastavat rakkohaurun kasvua.
Rakkohaurua on käytetty lannoitteena, koska se sisältää paljon kaliumia.
Tähkä-ärviä Kuva: Jutta MykräAhvenvita on erittäin yleinen uposkasvi. Sitä kasvaa järvissä ja joissa pohjoisinta Lappia lukuun ottamatta.
Ahvenvidan varsi voi kasvaa yli kaksi metriä pitkäksi, vain sen kukinto yltää pinnan yläpuolelle.
Ahvenvidan lehdet ovat ohuita ja läpikuultavia. Ne voivat kasvaa jopa 12 senttiä pitkiksi.
Isolumme Kuva: Jutta MykräÄrviät ovat ahvenvidan tavoin uposkasveja, joista vain kukinto ulottuu pinnalle. Ärviöitä kasvaa sekä makeissa vesissä että murtovedessä Itämeren rannoilla.
Ärviät hyötyvät rehevöitymisestä ja niitä kasvaakin ravinteikkaissa vesissä.
Lumpeet ja ulpukat ovat kelluslehtisiä kasveja.
Lumpeet viihtyvät erityisesti ravinteikkaissa ja pehmeäpohjaisissa vesistöissä. Ulpukat eivät ole kasvupaikkansa suhteen yhtä vaativia.
Molemmat kasvit ovat syötyinä jonkin verran myrkyllisiä.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
