Puolueet sitoutuvat heikosti lähiruokaan ja -energiaan kuntavaaliohjelmissaan

Kuntavaalien äänestyspäivä on 9.4. 

Vanhemmat haluavat lapsilleen ja vanhuksilleen turvallista ruokaa kuntien ruokahuollolta, mutta puolueiden vaaliohjelmissa toive ei näy. Vain kristillisdemokraatit laittaisivat kunnan elintarvikehankintojen ehdoksi Suomessa vaaditut tuotantotavat.

Perussuomalaiset sisällyttäisivät lähiruuan elinkeinostrategiaan, keskusta muistuttaa mahdollisuudesta hankkia lähellä tuotettua kotimaista ruokaa, vihreät suosisivat luomua, ja RKP painottaa vastuullisuutta. Uuden hankintalain suomasta mahdollisuudesta hyödyntää pientä ja paikallista tarjontaa muistuttaa muiden tapaan myös kokoomus.

MT vertaili puolueiden kuntavaaliohjelmia. SDP julkaisee omansa vasta torstaina.

Myös puolueiden sitoutuminen kotimaiseen energiaan kunnissa on heikkoa. Vain vihreät siirtyisi kotimaiseen uusiutuvaan energiaan, keskusta puhuu kestävistä ratkaisuista, RKP ja KD lisäisivät uusiutuvan käyttöä ja perussuomalaiset torjuvat tuulivoimaluvat.

Mielikuvia luodaan sitäkin enemmän, sillä niillä vaaleissa kampanjoidaan. Kristillisdemokraattien kuntavaaliohjelman kannessa on kuvia Porvoon puna­multaisista rantavajoista.

Myös ruotsalaisen kansanpuolueen puutalojen reunustama mukulakivikuja voisi olla samasta kaupungista. Muissa kuvissa on päivänkakkaroita, betoninen koulunseinä, purjevene ja metsää.

Vihreiden ohjelma vie suoraan metsään: kannessa kaatuneella puunrungolla istuu kolmen pienen lapsen kanssa puheenjohtaja Ville Niinistö. Muissa kuvissa nauraa maahanmuuttaja, talutetaan iäkästä naista ja pussitetaan sämpylöitä pihakahvilassa.

Keskustan ohjelmassa on vauva, isompi tyttö, keski-ikäinen pariskunta ja iloisesti naurava vanhus.

Kokoomuskin lähestyy äänestäjiä ihmisillä: maatalous­yrittäjä, opettaja, komisario, koodari, eläkeläinen ja puheenjohtaja Petteri Orpo ovat isoissa kuvissa.

Perussuomalaisten lehtisessä lähikuvat ihmisestä puuttuvat, mutta näkyvissä on lumista tienraittia, sairaalan käytävää, katujyrää, pullia ja mustikoita.

Puolueet korostavat ohjelmissaan sekä yleisiä ja itselleen tärkeitä asioita.

Sosiaali- ja terveysasioiden on määrä siirtyä maakuntien hoitoon alkavan valtuustokauden aikana, mutta silti ohjelmissa turvataan vielä surutta lähipalveluita.

Keskusta sitoutuu siihen, että ”perinteiset tavat, kuten kirjeposti tai käyntiasiointi lähellä turvataan niille suomalaisille, jotka eivät syystä tai toisesta voi käyttää digitaalisia palveluita”.

Puolue myös parantaisi kahdessa kunnassa asuvien eroperheiden lasten palveluja ja näkisi maahanmuuttajat elinvoimatekijänä.

Vihreät haluaa joka kuntaan vähintään yhden uuden suojelu­alueen, ”kun maan hallitus jäädyttää suojelun etenemisen”. Lähivesistöt suojellaan luopumalla turpeen käytöstä, lähimetsiä varjellaan ja talousmetsien avohakkuista luovutaan.

Myös perussuomalaisten mielestä ”kaupunkien metsiin ja viheralueisiin kajoamisen tulee olla kaavoituksessa vasta viimeinen vaihtoehto”. Puolue haluaa eläkeläiset ilmaiseksi uimahalliin ja mainitsee maahanmuuttajien ”yksiselitteisen” osuuden lisääntyneiden seksuaalirikosten tekijöissä. Se haluaa ”kunnalliset maahanmuuton houkuttimet pois”.

Kokoomus tuo esiin palvelualoitettaan, opettajien asemaa ja haluaa jokaiselle lapselle harrastuksen. Ohjelma on melko kaupunkilaishenkinen, vaikka siinä mainitaankin maaseudun hyvinvointi. Kaupunkien kasvu ei ole pois maaseudun hyvinvoinnista, vaan sen edellytys. ”Koko maan tasapainoinen kehitys on riippuvainen kaupunkiseutujen menestyksestä.”

RKP puolustaa ruotsin-, saamen- ja viittomakielisiä palveluita ja pitää tärkeänä, että Suomeen voi kotoutua sekä ruotsiksi että suomeksi. Se myös vastustaa veneveroa ja yhteysalusmaksuja, vaikka hallitus päätti niistä jo.

SDP haluaa ilmaisia ja edullisia liikunta- ja kulttuuripalveluita, kuntiin vuokra-asuntoja ja pitkäaikaistyöttömien työllistämisen kunnille.

KD korostaa vahvasti ihmisistä huolehtimista, taloudenhallintaa ja koulutusta.

Vasemmistoliiton mielestä kuntien tulee suosia kotimaista puurakentamista. Maaseudulla on pyrittävä tarjoamaan päivittäisasioinnin mahdollistava julkisen liikenteen palvelutaso.

Pisin ja puuduttavin kuntavaaliohjelma on keskustalla. Se muistuttaa enemmän kaikenkattavaa hallitus- tai puolue­ohjelmaa, kuin puhuttelee paikallista äänestäjää.

Yhtä vahvasti valtakunnanpolitiikkaa käy oppositiossa oleva vihreät:

”Maan hallitus leikkaa ihmisten hyvinvoinnista ja lastemme koulutuksesta. Se kääntää selkänsä vastuulle yhteisestä ympäristöstä ja tulevista sukupolvista. Kunnissa voidaan valita toisin.”

Vihreiden 12-kohtainen lupauslista on sinänsä napakka.

Astetta vakuuttavampi, vaikkakin kuivan kuvaton ohjelma on KD:llä: pitkä toiminta­ohjelma antaa asiantuntevan vaikutelman. Vasemmistoliiton ohjelma on aiheiltaan selvästi rajatumpi.

Hillittyä tyyliä edustaa kokoomuksen ohjelma, jossa on niin ikään listattu toimia ja sosiaalisesta mediasta tuttuja hästägejä eli sanatunnisteita eri teemoista.

RKP:n ohjelma on joukon lyhin ja yleisluontoisin.

SDP julkaisee vaaliohjelmansa torstaina, joten nyt oli tyytyminen lyhyeen sisäiseen järjestölinjaukseen.

Vasemmistoliiton nelikohtainen tavoitelista löytyy verkosta ja sisältää sote-palvelut, koulutuksen, asumisen ja työn ja työehdot. Puolue myös kerää äänestäjiltä ideoita parempaan arkeen kunnissa.

Perussuomalaisten ohjelma on kansantajuinen ja hauskakin: ”Kunnat ja myös me ihmiset olemme erilaisia: yhdelle ainoa oikea asuinympäristö on sellainen, johon raitiovaunun kirskunta kuuluu, monille tämä olisi kauhistus. Kaavoituksella voidaan huolehtia siitä, että kunnat eivät autioidu eikä viimeisen tarvitse sammuttaa valoja.”

Kuntien ruokahuollosta todetaan, että ”9 000 kilometriä kulkeneen broilerin syöttäminen lapsille ei ole järkevää, vaan ihmiset matkustakoot, mutta annetaan broilerin pysyä omassa maassaan”.