Joulupukin yllätys
Kuva: Viestilehtien arkistoEräänä syksynä Joulupukki antoi tontuille uudet ohjeet. Tontut joutuisivat joulun alla huolehtimaan käytännön asioista huomattavasti enemmän kuin yleensä. Joulupukilla oli nyt muuta, kiltteysseurantaa ja postiin vastailua tärkeämpää tekemistä.
Tontut ihmettelivät. Ei voi olla, että jokin asia menisi kiltteysseurannan edelle, niin tärkeätä se Korvatunturin väen mielestä on.
”Ymmärsitte väärin. Kiltteysseuranta tietysti jatkuu niin kuin ennenkin. Mutta minulla on nyt erittäin tärkeätä muuta työtä, te tontut saatte hoitaa seurannan. Kerrotte minulle vain äärimmäisen tärkeistä tapauksista”, Joulupukki rauhoitteli.
”Mutta kyllä tämä vaan on kummallista”, ihmetteli Santeri Joulupukin Muorille, kun kävi tuvassa kahvilla ja lämmittelemässä.
”En minäkään ihan tarkkaan tiedä, mitä Pukki nyt puuhailee. Jotakin yllätystä sanoi suunnittelevansa”, Muori kertoi.
”Rööh, rööh. Krääh. Köh. Köh.”
”Ei tämä suju. Uudelleen siis: Krö’ööh.”
Metsästä kuului poron ääntelyä. Ihan niin kuin se olisi yrittänyt selvitellä kurkkuaan. Välillä kuului mutinaa ja sorkkien napsahtelua. Jotakin oli Korvatunturin takamaastoissa tekeillä.
”Tontut ihmettelevät ja porotkin käyttäytyvät oudosti. Ne vaeltelevat ympäriinsä. Välillä kuulostaa siltä, kuin ne selvittelisivät kurkkujaan ja köhivät kummallisesti. Mitä nyt on tekeillä”, Joulupukin Muori ihmetteli.
”Niin, tuota. Yllätys. Mutta siitä ei voi kertoa vielä. Teidän täytyy kaikkien nyt vain odotella kärsivällisesti.” Joulupukki oli selvästi hämillään.
”Ei, kyllä tontut hoitavat. Tiedossa on. Kyllä kyllä. Kiitos, kun kerroit.” Santeri sulki puhelimen.
”Ihme juttu. Taas ilmoitettiin kummallisesti käyttäytyvistä poroista Korvatunturin takametsissä. Siellä ne kuulemma köhiskelevät”, Santeri selvitti äskeistä viestiä Siirille.
”Mahdetaanko porotallilla tietää, mitä on meneillään”, Santeri mietti ja puki jo ulkotamineita.
”Käväisen kysymässä”, hän huikkasi vielä Siirille ja sulki oven perässään.
”Niin, on tämä kyllä ollut kummallista. Porot katoavat välillä omille teilleen, mutta lentoharjoituksissa ne eivät käy. Olethan sinäkin huomannut, etteivät revontulet ole liehuneet pariin viikkoon”, Tomera pohdiskeli.
Revontulilla hän tarkoitti Joulupukin taikaporojen lentoharjoituksia, jotka näkyvät taivaalla leimuavina pohjantulina.
”Et siis tiedä, mitä ne puuhailevat”, Santeri kyseli.
”No en, mutta kiinnostaisi kyllä kovasti.”
Joulu lähestyi. Porojen köhimiseen ei tullut selvyyttä. Hyväkuntoisia ne olivat, köhinästä huolimatta.
Joulupukki oli yhtä salaperäinen kuin ennenkin. ”Kyllä se aikanaan selviää”, hän vakuutteli.
”Kuulehan Siiri, minulla on sinulle tärkeä tehtävä.”
Joulupukilla oli kainalossaan iso paperikäärö ja kädessään suuri nippu kyniä.
”Väriä pitää olla. Ja hyvin näkyvä teksti”, Santeri kuuli Joulupukin selittävän Siirille.
”Olettekos kuulleet.” Santeri pelmahti Korvatunturi tupaan. ”On tulossa iso joulujuhla ja runsaasti ohjelmaa. Joulupukki ja yllätys luvassa.”
”Missä?”
”Koska?”
”Mistä kuulit”, Joulupukin Muori ja muu väki ihmettelivät.
”Siellä on iso juliste, keskellä pihaa. Kaikkia kutsutaan mukaan. Jouluaaton aattona Korvatunturin piha-aukiolla”, Santeri melkein hyppi innoissaan.
Jouluaatonaaton kaamos hehkui sinisenä, kun Korvatunturin väki kerääntyi piha-aukiolle. Äänentoistolaitteita ja muuta tekniikkaa oli joka puolella.
Kaikenlaista hauskaa nähtiin. Oli talvisia sirkustemppuja ja kuukkeleitten lentoesitys. Kuultiin lappilaisia joikuja.
Väki liikehti hermostuneena. ”Mikä on se luvattu yllätys?”
”Missä on Joulupukki?”
”Haluamme Joulupukin ja yllätyksen”, tontut huutelivat.
Yhtäkkiä alkoi kuulua porokellojen kilinää ja taivaalla leimahtivat upeat revontulet. Joulupukin taikaporot laskeutuivat piha-aukiolle ja Joulupukki käveli niiden eteen.
”Hyvää Joulua teille kaikille. Olemme porojen kanssa valmistelleet teille yllätyksen, kun te aina olette niin kilttejä ja ahkeria”, sanoi Joulupukki ja kääntyi kohti poroja.
”No niin, nyt valmiina, Suhina myös.”
Joulupukki iski poroille silmää ja nosti kädet koholle kuin orkesterinjohtaja.
”Juokse porosein, poikki vuoret maat”, lauloi porokuoro kirkkain äänin.
Hölmistyneet tontut olivat ensi ihan hiljaa, niin täydellisesti he yllättyivät. Porojen tavallinen ääni oli muuttunut helkkyvän kirkkaaksi.
”Jippii, Joulupukki ja porot. Hyvää Joulua”, hurrasivat tontut.
Porokuoro lauloi harjoittelemiaan lauluja pitkälle aatonaaton hämärtyvään iltaan, ja kaikilla oli hauskaa ennen aaton kiireitä.
MAIKKI KULMALA
Välillä
kuului
mutinaa ja sorkkien napsahtelua.
Olethan sinäkin huomannut, etteivät revontulet ole liehuneet pariin viikkoon.«
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
