PERJANTAIVIERAS Hus, hus, poispuutarhatontut

Menneenä juhannuksena varastettiin Liperin Viinijärvellä rivitalon pihasta puutarhatonttuja. Poliisi tutkii asiaa, kertoi iltapäivälehti.

Vielä ei ole osunut silmään Suomessa yhtään puutarhatonttua. Mutta koska ironisessa mielessä kaikki on sallittua ja siksi toteutuvaa, pelkään niiden ilmaantumista pihoihin.

Puutarhatonttujen kulttuuri on Suomessa vieras. Nuo posliiniset kammotukset ovat useimmille tuttuja vain Amelie-elokuvan varastetusta ja maailmaa matkaavasta punahiippaisesta tontusta ja Travelocityn sinimyssyisestä tontusta, joka mainostaa television suositun Amazing race -kilpailusarjan palkintokohteita.

Yksinkertaisesti ja yleisen mielipiteen mukaisesti: puutarhatonttu edustaa huonoa makua. Sillä todistat, ettet ymmärrä koko puutarhan ideaa. Sinulla on pihallasi eläviä kasveja, kukkia, lintuja, perhosia, matoja, mutta et näe niitä, vaan haluat Saksassa tai Englannissa valmistetun maalatun teollisen pursotuotteen pihasi parhaalle paikalle!

Keski-Euroopassa toimii erityinen Puutarhatonttujen vapautusarmeija. Se tuulettaa tonttuja lomilla, mutta brutaalimmin ja yksiviivaisemmin se varastaa ja tuhoaa näitä tyylittömän kitsch-kulttuurin esimerkkejä. Toivon, että jos puutarhatontut rynnistävät Suomeen, myös tonttujen vapautusarmeija ryhtyy toimeen.

Mutta mistä tämä koko idea puutarhatontusta? Kysymys on pienoispatsaista, joita puutarhoissa on ollut tuhansia vuosia. Oletan, että hiippalakkitonttu on perua 1700-luvun Ranskan ylimystön puutarhoista. Se on eräänlainen pastoraalimaiseman henkinen täplä, joka muistuttaa seudun kansanuskomuksista. Tonttu on nimittäin sama kuin tuon paikan haltia.

Arkkitehdit tietävät nykyäänkin, että jokaisella paikalla on ”paikan henki”, jota rakentaja ei saa tuhota. Kreikkalaiset puhuivat daimonionista. Se tarkoittaa paikan yksilöllisiä olosuhteita ja kaiken tuossa paikassa ilmenevan kokonaisuutta.

Jotkut mehiläishoitajat kokevat, että oikein tarkasti puhuen juuri mehiläiset ilmentävät kunkin paikan henkeä. Ekologisesti näin onkin. Hanki siis puutarhatontun sijasta mehiläisiä! Olisin valmis hyväksymään paikan hengeksi jopa somerikkotörmässä pesivän kimalaisyhdyskunnan.

Entisaikaan Suomessakin katsottiin, että taloilla, saunoilla, myllyillä ja riihillä oli haltia. Lausutaan ja kirjoitetaan ilman J-kirjainta. Haltia suojeli taloa laajemminkin muun muassa tulipaloilta. Ammoisina aikoina haltialle vietiin ruokaa juhlapyhinä. Haltia ilmestyi harmaana pienenä ukkona talonväen uneen ja varoitti ennalta vaikeuksista.

Länsi-Suomessa haltiaa sanottiin myös tontuksi. On paljon tarinoita, joissa talojen tontut tappelevat ja varastavat tavaraa toisiltaan.

Tässä tullaan asian ytimeen. Ruotsin kielessä sanat tontti (tomt) ja tonttu (tomte) ovat alunperin sama sana ja tarkoittavat juuri haltiaa, paikan ja talon henkeä. Tonttu on ollut asutun ja omistetun maan vartija ja puolustaja. Melkein siis lakitekninen käsite.

Merikarvian Trolssin kylässä on yhä ja Kasalan ja Lankosken kylissä on aiemmin ollut erityisiä tonttukiviä. Ne ovat keskelle peltoa, viljaa korkeammalle alustalle pystytettyjä kiviä, joilla oli ”keskiruho ja pää”. Nämä kivet olivat pellonvartijoita ja sadon lisääjiä. Tonttukivi on napakivi ja aidatun, omistetun pellon keskuspyykki.

Siis puhtaasti talonpoikainen ilmiö. Entäs jos näitä ryhdyttäisiinkin pystyttämään?

Avaa artikkelin PDF