vierasyliö Työpaikkojen keskittyminennostaa hintoja

Aluekehittäminen perustuu nykyään keskuksien menestykseen ja niiden synnyttämiin leviämisvaikutuksiin ympäröivillä alueilla.

Keskittyminen on lisännyt työ- ja ostosmatkoja kaupunkeihin niiden ympäristöstä. Työmatkat ovat pidentyneet lähellä suuria keskuksia, kuten Helsinkiä, Tamperetta, Turkua ja Oulua ympäröivillä alueilla.

Helsingin työssäkäyntialueella vielä kohtuulliseksi koettu työmatka on 50–70 kilometriä. Pienempien keskuksien ympäristössä etäisyys on selvästi lyhyempi.

Kaupunkien näkökulmasta niihin saapuvat työmatkat ovat verotulojen vuotoa ulkopuolelle. Ympäristökuntien kannalta ostosmatkat kaupunkeihin ovat ostovoiman vuotoa omasta kunnasta.

Asumis- ja liikkumiskustannukset ovat osin toisiaan korvaavia. Keskineliöhinta pienenee ja matkakulut kasvavat siirryttäessä ydinkeskustasta kauemmaksi. Pitkällä työmatkalla voi saada halvemmat asuinkustannukset tai isomman asunnon.

Kun asuinkunnan tuloista vähennetään työmatkat ja asuminen, jäljelle jää muuhun elämiseen käytettävissä oleva tulo. Taloudellisesti mahdollinen työmatka saadaan tutkimalla matkan pituuden ja asumisen hinnan välistä yhteyttä postinumeroalueisiin perustuvalla aineistolla omaa autoa käyttäen.

Nykyään asuntokuntien käytettävissä olevat tulot eroavat keskuksien ja etäisten alueiden välillä suhteellisen vähän, työn ja asumisen lomittuessa.

Kaukana kaupungeista keskimääräiset työmatkat ovat lyhyitä. Työssäkäynti keskittyy paikallisiin keskuksiin alle kymmenen kilometrin päähän asuinpaikasta. Työmatkat laskevat käytettävissä olevaa tuloa suhteessa vähemmän kuin keskuksien korkeammat asumiskustannukset.

Etäisimmillä alueilla käytettävissä olevat tulot ovat joko korkeampia tai samalla tasolla työssäkäyntialueiden keskuksien kanssa. Alimmillaan asumis- ja liikkumiskustannukset muodostavat asuntokuntien kulutuksesta noin 40 prosenttia.

Työssäkäyntialueiden keskuksien läheisyydessä asuntokuntien käytettävissä olevat tulot eroavat.

Keskituloisen asuntokunnan laskennalliset tulot, ovat Uudellamaalla alhaisimmat aivan keskuksessa sekä noin 20 kilometrin päässä. Näillä etäisyyksillä käytettävissä olevat tulot jäävät alle 30 prosenttiin.

Turussa alhaisimmat käytettävissä olevat tulot ovat noin 15 kilometrin päässä, Joensuussa ja sekä Jyväskylässä noin 10 kilometrin päässä.

Suurten kaupunkien ympäristökunnat ovat keskimäärin paremmassa taloudellisessa asemassa kuin kaupungit. Asumis- ja matkakustannusten yhteisvaihtelu tekee näistä kunnista mahdollisia asuinpaikkoja ihmisille, joilla on varaa suurempiin matkakustannuksiin.

Jos perheen työpaikat ovat suuressa keskuksessa, niin kasvavien liikkumiskustannuksien vuoksi myös asuinpaikan on oltava keskuksessa tai sen lähellä. Helsingin työssäkäyntialueella korkein käytettävissä oleva tulo saadaan noin 10 kilometrin päässä keskuksesta. Se johtuu keskuksen korkeista asuntojen hinnoista. Muualla asuntokunnan käytettävissä olevat tulot ovat korkeimmat keskuksissa.

Seutuliput tasoittavat todellista tilannetta, jos julkiset kulkuyhteydet toimivat. Myös verotuksen matkakulukorvausten vuoksi asuntokunnan käytettävissä olevat tulot vähenevät voimakkaasti vasta työmatkan keskukseen ylittäessä 30–40 kilometriä.

Keskittyneessä aluerakenteessa käytettävissä olevat tulot ovat alimmillaan syrjäisimmillä alueilla, joissa kasvavat liikkumiskustannukset keskukseen ja asumiskustannuksien vakiintuminen pohjatasolle vähentävät käytettävissä olevaa tuloa.

Kustannukset voivat muodostuvat niin korkeiksi, ettei työssäkäynti keskuksessa ole taloudellisesti kannattavaa, käytettävissä olevien tulot jäädessä alle 20 prosenttiin.

Liikkumiskustannusten kasvu supistaa mahdollisia työssäkäyntialueita ja aiheuttaa hyvinvointitappioita, jos työvoima ei muuta työn perässä keskukseen. Seurauksena on ristiriita elävän elämän ja lainsäädännön välillä, sillä työttömällä on velvollisuus ottaa työ vastaan 80 kilometrin säteellä asuinpaikastaan.

Lisäksi on esitetty vastaanottovelvollisuutta alle kolmen tunnin päivittäisen työmatkan sisällä julkisia kulkuneuvoja käyttäen. Keskituloisella asuntokunnalla matkustusmahdollisuuksien raja on Joensuun ja Jyväskylän työssäkäyntialueilla noin 60 kilometrin päässä.

Tulojen alimman neljänneksen ylärajalla työssäkäynti on mahdollista suppeammalla alueella, noin 45 kilometrin päässä keskuksesta. Helsingin ja Turun työssäkäyntialueilla rajat ovat alimmassa neljänneksessä noin 20 kilometrin päässä keskuksesta henkilöautoa käytettäessä.

Näillä alueilla keskuksen lähialueiden asuntojen hinnat ovat pienituloisille asuntokunnille liian korkeat. Erityisesti Helsingin työssäkäyntialueella asuntokunnan käytettävissä olevat tulot jäävät pienituloisilla alhaisiksi.

Kasvavasta työssäkäynnistä huolimatta leviämisvaikutukset ovat maantieteellisesti suppeita ulottuen alle tunnin ajomatkan päähän keskuksista.

Työpaikkojen keskittyminen saa aikaan painetta asumiseen työpaikkojen lähellä, mikä nostaa hintatasoa suotuisalla etäisyydellä.

Hinta tekee pienipalkkaisissa ammateissa toimiville mahdottomaksi muuttaa näille alueille ja kallis työmatka estää asumista syrjemmällä keskuksien työpaikkoihin tukeutuen.

Pitkien työmatkojen tai keskuksien asuinkustannuksia lisäävän muuttoliikkeen sijaan pitäisi uudestaan saada aikaan työn sijoittamista lähemmäksi asumista, hyödyntäen jo rakennettua infrastruktuuria.

Samalla ihmisen aikaa vapautuisi mielekkäämpään tekemiseen kuin hiilijalanjälkeä lisäävään matkustamiseen.

OLLI WUORI

OLLI LEHTONEN

Wuori on hallintotieteiden tohtori

ja MTT:n erikoistutkija.

Lehto on filosofian maisteri ja

opettaja Itä-Suomen yliopistossa.

Avaa artikkelin PDF