Millä hiihtotaidon luisu saadaan pysähtymään? Puolustusvoimat: "Ei koulu sitä voi tehdä, jos se ei lähde vanhemmista"

"Tämmöinen aito, iloinen suksilla temppuilu ja hiihdon tuominen hauskana liikuntamuotona", Koski listaa keinoja siihen, miten lapset saataisiin innostumaan hiihtämisestä. Kuva: Sanne Katainen

Tänään perjantaina toden teolla alkavissa olympialaisissa yksi Suomen odotetuimmista lajeista ainakin mitaliodotusten näkökulmasta on hiihto. Viime vuosina on keskusteltu paljon siitä, että lasten ja nuorten hiihtotaito on heikentynyt. Näkyykö hiihtotaidon puute jatkossa muutenkin kuin niin, että olympiatoivomme seuloutuvat aiempaa pienemmästä joukosta?

Puolustusvoimien liikuntapäällikkö, majuri Harri Koski arvioi, ettei puolustusvoimien puolustuskyky ole kiinni hiihtotaidosta. Kosken mukaan hiihtotaito ei ole enää tänä päivänä hallussa nykynuorisolla.

"Perheissä ei opeteta hiihtämään. Isä tai äiti ei Etelä-Suomessa välttämättä edes osta suksia. Ja koulussa se on mennyt aika vapaaksi, että osa opettajista ottaa sen ohjelmistoon", hän pohtii hiihtotaidon hiipumisen syitä.

Liikuntapäällikön mukaan koulun liikuntatuntimäärät eivät kuitenkaan riitä hiihdon oppimiseen.

"Ei koulumaailma sitä voi tehdä, jos se ei lähde sieltä vanhemmista", hän sanoo.

Vanhempien aktiivisuuden lisäksi ratkaiseva tekijä hiihtotaidon kehityksen kannalta on Kosken mukaan se, millaiset mahdollisuudet hiihdon harrastamiseen on. Käytännössä tässä on kyse siitä, millaiset olosuhteet hiihtoon on tarjolla.

Silti hiihtoa pitäisi jossain muodossa sisältyä Kosken mukaan myös koulumaailmaan, jotta hiihtotaito ei enää samalla tahdilla katoaisi. Näin tulisi olla ainakin siellä, missä asia ei jää olosuhteista kiinni. Yksi vaihtoehto on myös se, että hiihtoa tuotaisiin lasten ulottuville vaikkapa iltapäiväkerhojen kautta.

"Tämmöinen aito, iloinen suksilla temppuilu ja hiihdon tuominen hauskana liikuntamuotona", Koski listaa keinoja siihen, miten lapset saataisiin innostumaan hiihtämisestä.

Yhteiskunnassamme on kuitenkin hänen mukaansa puutetta sellaisista henkilöistä, jotka osaisivat opettaa hiihtotaitoja lapsille oikealla tavalla. Hän arvioi, että tilanne paranee puolustusvoimien ja muun yhteiskunnan yhteistyöllä.

"Ei siihen ole olemassa mitään yksinkertaista reseptiä minullakaan", hän huomauttaa.

Hiihtotaidon tietynlainen oppimisvaatimus ei ole liikuntapäällikön mukaan niin korostunut, mitä se oli vielä kymmeniä vuosia sitten. Aiemmin pidettiin selvänä, että varusmiespalveluksen jälkeen varusmies osaa hiihtää, mutta tällaista oletusta ei enää ole.

"Meillä on joukkoja, joissa suksia ei kaiveta esiin välttämättä talvellakaan", Koski sanoo.

Liikuntapäällikkö korostaa, että hiihtotaidon rapautumisesta huolimatta aina tulee kuitenkin olemaan sellaisia ihmisiä, jotka osaavat hiihtää.

Kosken mukaan puolustusvoimilla ei ole mahdollisuutta siihen, että kaikki varusmiespalveluksen käyvät opetettaisiin hiihtämään. Kaukaa haetulta opettamisvelvoite kuulostaa erityisesti silloin, jos palvelus on suurimmaksi osaksi kesäaikaan.

"Olemme toki huolissamme liikuntataidoista ja erityisesti kestävyysominaisuuksista. Yhteiskunnan puolesta harmittaa siinä mielessä, että hiihtohan on erinomainen kestävyysliikuntatapa. Tottakai toivotaan, että mahdollisimman paljon hiihdettäisiin"

Jos hiihdolle ei luontaisia mahdollisuuksia ole, on vastuu Kosken mukaan yhteiskunnalla. Tällöin täytyy huolehtia siitä, että rakennetaan sellaisia liikuntapaikkoja, joissa hiihtäminen on mahdollista.