Mainettaanparempi Marina
MINUN AUTONI
Olin armeijan jälkeen siivonnut raivaussahalla kotitilan taimikoita 70-luvun lopulla ja kulkenut työmailla kuplavolkkarilla, vaan hieman lämpimämpää autoa alkoi mieli tekemään. Niinpä tulin lehti-ilmoituksen ja vaihtokaupan seurauksena tammikuussa 1979 Morris Marina 1.8 Coupen omistajaksi.
Merkki ei ollut minulle mitenkään vieras, varsin yleinen auto siihen aikaan ja muutamalla kaverilla oli samanlaisia autoja.
Marinan olematon sammakonreisi-iskari oli muinaismuisto ja talvella kevyt takapää aiheutti ongelmia, siinä yleisimmät puheen aiheet. Pakko oli pitää hiekkasäkkiä talvella takakontissa, muuten saattoi jäädä kiinni varsin olemattomaankin kinokseen.
Muuten Marina kulki hyvin ja oli lämmin.
Ajovalot olivat niin onnettomat, että eräänä talvi-iltana Heinolasta kotiin ajaessani meinasin törmätä hirveen. Säikäyksellä siitä selvisin, mutta lisävalot asensin heti.
Toisen kerran koin mielenkiintoisia hetkiä liikenteessä, kun Marinan kaasuttimesta meni jousi poikki ja kierrokset vain lisääntyivät, eikä mitään ollut tehtävissä tienpäällä. Onneksi matkaa ei ollut paljoa ja perille tultiin jarrulla menoa hilliten, sekä jarrulevyjen punoittaessa.
Muuten ajelin Marinallani huolettomia kilometrejä, jopa niin huolettomasti ilman suurempia ongelmia, että vanha työkaverini maatalousharjoitteluajoiltani halusi ostaa tuon Marinan minulta.
Teimme kaupat hänen kanssaan, joskin muutaman vuoden päästä ostin häneltä tuon saman Marinan, kun tarvitsimme halpaa luotettavaa autoa perheessämme.
Pitkään se ei kuitenkaan meillä enää tuolloin ehtinyt olemaan, kun tuttava tarvitsi luotettavan työmatka-auton ja hellyin myymään hänelle tuon Marinan.
Paljon mainettaan parempi auto sanoisin!
TIMO SAARINEN
Hartola
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
