Muovi ujuttautuu kaikkialle
Pihatiellä nuorten polkupyörä. Kunto hyvä. Siirretty kadun varteen roskakatoksen viereen. Ilmoitettu poliisille. Katosi kahden viikon jälkeen. Poliisi kyseli perään kuukauden jälkeen. Oli helpottunut, kun kuuli, että ”ongelma oli hoitunut”.
Takapihalla litran Leijona Viina -pullo. Sisällä kirkasta nestettä kaksi kolmasosaa tilavuudesta. Sisällön laadusta ja ulkoisesta bakteerikannasta ei varmuutta. Kaadettu viemäriin.
Etupihalla naisten kiiltonahkainen oikean jalan
juhlakenkä. Musta. Koko 39. Vähän käytetty. Siirretty aidan yli kadun varteen.
Tässä arvokkaimmat eteläsuomalaisen pikkukylän reunalla sijaitsevan omakotitalon pihalle kulkeutuneet esineet viiden viime vuoden
aikana.
Tölkkejä ja pulloja on löytynyt kymmeniä. Kuten myös tupakka-askeja, karkki- ja muita pusseja. Jopa lasten leluja on lentänyt kadulta tontille.
Näiden lisäksi pihaa on elävöittänyt pari
kassillista uudenvuodenraketteja. Terveisiä vain naapureille!
Valtaosa roinasta sisältää muovia. Sitä on polkupyörässä ja kengässäkin.
Koirankakkaakin olisi voinut kerätä säkillisen, mutta siitä ei pidetä lukua, koska tuote on biologisesti hajoavaa. Myös kissankakka on hajoavaa, vaikkei olekaan kivaa lastenlasten hiekkalaatikossa.
Suomi näyttää vielä aika siistiltä. Harvasta asutuksesta lienee apua. Jos meitä olisi enemmän, meilläkin voisi olla muovipussien aiheuttamia pahoja tulvia, kun ne tukkisivat viemärit. Maailmalla on kuollut ihmisiä tästä syystä.
Kyllä muovi on meilläkin ongelma – muutenkin kuin silmään pistämässä. Ensinnäkin muoveihin sotkeutuu ja tukehtuu eläimiä.
Vielä pahempi on, että auringon ultravioletti hajottaa muovin lopulta pieniksi mikromurusiksi. Osa näistä mikroskooppisista paloista päätyy lautasellemme. Ainakin ne, jotka ovat kulkeutuneet vesistöihin ja sitä kautta ravintoketjuun.
Muovia on yllättävissä paikoissa. Makkarapakkauksessa ja Eero Aarnion pallotuolissa se on helposti havaittavissa, mutta sitä on myös esimerkiksi hammastahnoissa, kuorintavoiteissa, keinokuituvaatteissa, maaleissa, asfaltissa ja sitä kuluttavissa auton renkaissa.
Vaikka muovi päätyisi viemäriverkkoon, osa siitä jatkaa matkaansa vedenpuhdistuksen läpi.
Muovi on ikävä aine. Se sisältää jo itsessään ympäristölle haitallisia aineita. Mikrokokoisena
se kerää ympärilleen tehokkaasti ympäristömyrkkyjä. Lautasellemme päätyvä muovi on siis myös myrkkyä.
Jätelaki määrää, että ensisijaisesti muovia pitää käyttää uudelleen. Se ei useinkaan onnistu. Mihin käyttäisi esimerkiksi leikkelepakkauksen?
Jos uudelleen käyttö ei onnistu, sitä pitäisi lain mukaan kierrättää. Tämä taas kaatuu usein keräyksen puutteeseen tai laatuun, jota ei voi kierrättää.
Teollisuus ja maatilat kierrättävät osan käyttämistään muoveista. Kotitaloudet, jotka tuottavat 70 prosenttia muovijätteistä, kierrättävät lähinnä vain panttipullonsa.
Vuonna 2016 tiukentuva jätelaki edellyttää myös kotitalouksien jätemuovin kierrätyksen. Pakkausteollisuuden ja kuluttajien olisi hyvä alkaa valmistautua tähän.
Jos kierrätyskään ei onnistu, muovista pitäisi ottaa irti energia. Se siis kannattaa polttaa hiilidioksidiksi ja vedeksi.
Näin tehdäänkin yhä enemmän, mutta sekin on ongelma. Hiilidioksidi lämmittää maapalloa, mistä taas seuraa hallitsemattomien seurausten ketju. Lisäksi se on ristiriidassa taloudellisesti järkevän käytön ja jätelain hengen kanssa.
Jätelain viimeinen vaihtoehto, kaatopaikalle
kasaaminen, on parempi kuin hajasijoittaminen luontoon, mutta silti huono ratkaisu. Se jääneekin historiankirjoihin typeränä ajanjaksona.
Jos taas luopuisimme muovin käytöstä,
seuraisi toinen katastrofi. Ruokaa menisi pilalle hurjat määrät ja ihmisiä kuolisi nälkään.
Elintarvikeketjussa ruuan säilyminen
perustuu pitkälle muovien ja säilöntäaineiden käyttöön. Tässä käytössä muovi toimii hyvin.
Miten sitten toimia oikein? Tehokkaampaa kierrätystä ja uusiokäyttöä odotellessamme
voisimme ainakin katsoa, ettei käsistämme pääse ensimmäistäkään muovin palaa
luontoon.
jukka.pasonen@
maaseuduntulevaisuus.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
