Järvien pinnat ovat sateisesta kesäkuusta huolimatta poikkeuksellisen matalalla − nämä syyt sitä selittävät
Sateisesta kesäkuusta huolimatta Itä-Suomen suurien järvien pinnat ovat paikoin matalammalla kuin vuosikymmeniin.
Saimaan vedenpinta oli kesäkuun lopussa vuoden 2025 korkeimmalla tasolla, mutta noin 25 senttimetriä vuodenajan keskiarvon alapuolella. Kuva: Mikko NikkinenVedenpinta on nyt monissa säännöstelemättömissä järvissä poikkeuksellisen matalalla.
”Monin paikoin ollaan hyvin alhaalla”, vahvistaa Suomen ympäristökeskuksen (Syke) ryhmäpäällikkö Ari Koistinen.
”Kesäkuu on ollut aika sateinen, niin tilanne on muuttunut lähemmäksi keskimääräistä, mutta varsinkin isoissa järvissä veden pinta on edelleen vuodenajan keskiarvoa alemmalla tasolla”, Koistinen kertoo.
Osassa isoista järvistä lähestyttiin kesäkuun lopulla jopa historiallisia tasoja. Syken juhannuksen jälkeisellä viikolla tekemän katsauksen mukaan esimerkiksi Pielisen pinta on ollut tähän aikaan vuodesta yhtä matalalla viimeksi vuonna 1960 ja Kallaveden pinta vuonna 1978.
Pielisen vedenkorkeus on jopa noin 60 senttimetriä vuodenajan keskiarvotasoa matalammalla. Kallaveden ja myös Saimaan pinta on tällä hetkellä noin 25 senttimetriä alempana kuin keskimäärin kesäkuun lopussa.
Saimaalla tilanne ei kuitenkaan ole yhtä poikkeuksellinen, vaan vesi on ollut kesäkuun lopulla yhtä matalalla 2000-luvullakin ainakin kolmesti.
Viimeaikaiset sateet voivat kaventaa eroa keskiarvoon, mutta odotusarvona on, että vedenpinta on järvissä matalalla koko kesän.
”Esimerkiksi Kallaveden pinta on tähän aikaan vuodesta tyypillisesti laskussa. Nämä viimeaikaiset sateet ovat nyt vähintäänkin hetkeksi pysäyttäneet laskun”, Koistinen selittää.
”Nyt on odotettavissa, että muutaman viikon sisällä tilanne muuttuu, niin että tuo ero keskiarvoon pienenee.”
Lämpimänä ja tuulisena päivänä haihtuminen voi laskea veden pintaa jopa noin sentin verran.
Tavanomaisella tasolla vesistöt ovat lähinnä pohjoisessa Suomessa, jossa lunta oli viime talvena muuta maata enemmän. Pohjoisessa monien isojen järvien pintaa myös säännöstellään.
”Säännöstellyissä järvissä pinnan tasoon voidaan vaikuttaa sillä, miten patoluukkuja avataan. Esimerkiksi Päijänne on ihan selkeästi säännöstelty järvi, ja se näkyy siinä, että vaikka Kymijoen vesistöalueella muuten on isojen järvien pinnat varsin alhaalla, Päijänteen pinta on tällä hetkellä aika lähellä ajankohdan keskimääräistä.”
Myös Saimaan lähtövirtaamaa säädellään patoluukuilla, mutta sen juoksutusten täytyy viikkotasolla vastata luonnonmukaisia virtaamia.
”Tyypillisesti esimerkiksi viikonloppuisin juoksutetaan vähän vähemmän kuin arkipäivinä. Se johtuu siitä, että sähköenergialle on yleensä arkipäivinä enemmän kysyntää”, Koistinen selittää.
Käytännössä Saimaan pinta vastaa siis kutakuinkin säätelemätöntä tasoa. Sen virtaaman tasoon puututaan enemmän vain, jos vesi syystä tai toisesta on poikkeuksellisen korkealla tai matalalla. Tämänhetkinen 25 senttimetrin poikkeama vuodenajan keskiarvosta mahtuu vielä normaaliin vaihteluväliin.
Haittaa poikkeuksellisen matalasta pinnasta on lähinnä veneilijöille. Veden ollessa matalalla myös karikot ovat lähempänä pintaa.
Matalissa, rehevöityneissä järvissä hyvin alhainen vedenpinta voisi aiheuttaa myös happikatoa ja kalakannan kuolemia, etenkin jos veden lämpötila nousee loppukesästä.
”Esimerkiksi Saimaan yläpuolisen alueen lumimäärä oli selvästi keskimääräistä pienempi, ja kevät oli melko vähäsateinen”
Luonnontilaisissa järvissä vedenpinta on yleensä korkeimmillaan keväällä, kun sulamisvedet kertyvät järviin. Siitä vedenpinta yleensä laskee syksyyn asti, ja vasta runsaat syyssateet kääntävät pinnankorkeuden taas nousuun talvea kohti.
Matalat vedenpinnat selittyvätkin nyt pääosin sillä, että lumimäärä osissa maata oli huomattavan pieni.
”Esimerkiksi Saimaan yläpuolisen alueen lumimäärä oli selvästi keskimääräistä pienempi, ja kevät oli melko vähäsateinen”, Koistinen selittää.
”Siksi edelleenkin ennuste on, että Saimaan pinta pysyy keskimäärästä alempana koko kesän”.
Myös sateet ja haihtuma vaikuttavat veden pinnankorkeuteen.
Lämpimänä ja tuulisena päivänä haihtuminen voi laskea veden pintaa jopa noin sentin verran.
Rankkasade taas voi nostaa vedenpintaa myös viiveellä.
”Jos oikein rankka sade tulee, niin ison järven alueelle voi kyllä tulla 10–20 milliä vettä”, Koistinen arvioi.
”Se tarkoittaisi saman tien parin sentin heilahdusta ylöspäin, ja sitten kun maa-alueelta vedet lähtevät valumaan, niin vaikutusta tulee enemmänkin, mutta siinä menee helposti useampi päivä”.
Valuma-alueella sijaitsevat muut järvet hidastavat sateiden aikaansaamaa pinnannousua. Esimerkiksi Saimaa on vesistöalueensa alaosassa, joten sen pinta nousisi runsaidenkin sateiden seurauksena hitaammin kuin ylempänä samalla vesistöalueella sijaitsevien Pielisen ja Kallaveden pinnat.
Tulo- ja lähtövirtaama
Järven vedenkorkeuden vaihtelu riippuu tulovirtaaman ja lähtövirtaaman erosta.
Nettotulovirtaamaan lasketaan kaikki järveen jokia ja puroja pitkin tuleva vesi, muilta maa-alueilta tuleva vesi, sadanta suoraan järveen ja myös haihdunta.
Lähtövirtaama kertoo järvestä pois virtaaman veden määrän. Säännöstelemättömissä järvissä se riippuu suoraan veden pinnankorkeudesta, sillä veden ollessa korkeammalla lasku-uomassa virtaa enemmän vettä.
Jos lähtövirtaama on nettotulovirtaamaa korkeampi, vedenpinta laskee, toisinpäin taas nousee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
