Integraatiota teräsyhteisöstä eurokriisiin
BRYSSEL (MT)
Eurooppa-päivä juontaa juurensa niin sanottuun Schumanin julistukseen.
Ranskan ulkoministeri Robert Schuman esitti 9.5.1950 suunnitelman Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamisesta.
Alunperin ranskalaisen diplomaatin Jean Monnet’n kehittelemä ajatus oli estää sodat Saksan ja Ranskan välillä siirtämällä hiilen ja teräksen tuotantoa koskeva päätösvalta ylikansallisen toimielimen vastuulle. Ranskan hallituksen hyväksymän julistuksen mukaan hiili- ja teräsyhteisö olisi ensimmäinen askel eurooppalaisen liittovaltion rakentamisessa.
Sisäisten syiden lisäksi Eurooppaa ajoivat integraation tielle kylmä sota ja amerikkalaisten painostus.
Ranska, Saksa, Italia, Belgia, Luxemburg ja Hollanti perustivat hiili- ja teräsyhteisön huhtikuussa 1951.
Vuonna 1957 samat valtiot perustivat Rooman sopimuksella Euroopan talousyhteisön eli EEC:n.
Suuri osa nykyisen EU:n toiminnasta, kuten tulliliitto ja sisämarkkinat periytyvät Rooman sopimuksesta. Myös EU-instituutiot, komissio, neuvosto, parlamentti ja tuomioistuin perustettiin 1950-luvun lopulla.
Varsinkin Ranskan vaatimuksesta kehitetty yhteinen maatalouspolitiikka käynnistyi vuonna 1962. Seuraavana vuonna yhteisön tuomioistuin linjasi, että EEC-lainsäädäntö on kansallisten lakien yläpuolella ja yhteisö muodostaa oman itsenäisen oikeusjärjestyksensä.
1960-luvun puolivälissä Ranska protestoi ylikansallista päätöksentekoa jäämällä pois neuvoston kokouksista puoleksi vuodeksi. Presidentti Charles De Gaulle myös esti kahteen otteeseen Britannian liittymisen yhteisöön.
1973 Britannia ja Irlanti ja Tanska kuitenkin liittyivät EEC:n jäseniksi.
1980-luvun alussa yhteisö laajeni Kreikkaan, Portugaliin ja Espanjaan. Samalla aluepolitiikan merkitys lisääntyi ja varsinkin maatalousbudjetti kasvoi tuntuvasti. Yhteisvaluutta euron siemenet kylvettiin 1979, kun jäsenmaat perustivat Euroopan valuuttajärjestelmän.
1980-luvulla EU-komission voimakastahtoinen puheenjohtaja Jacques Delors ajoi tiiviimpää integraatiota, kun taas Britannian pääministeri Margaret Thatcher vastusti sitä yhtä voimallisesti.
Euroopan unioni ja rahaliitto Emu sekä yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka perustettiin Maastrichtin sopimuksella vuonna 1992. Vuonna 1995 Suomi, Ruotsi ja Itävalta liittyivät EU:n jäseniksi. Valtioiden väliset passintarkastukset niin sanotulla Schengen-alueella poistuivat samasta vuodesta lähtien.
Yhteisvaluutta euroon siirryttiin laskennallisena rahayksikkönä 1999 ja setelirahoina 2002.
Maastrichtin sopimusta täydennettiin 1997 Amsterdamin sopimuksella ja 2001 Nizzan sopimuksella. Vuonna 2005 EU:n perustuslaiksi nimetty sopimus kaatui kansanäänestyksissä Ranskassa ja Hollannissa.
2004 ja 2007 Itä-Euroopan maat sekä Malta ja Kypros liittyivät unioniin.
Vuonna 2007 hyväksyttiin kaatuneen perustuslain pohjalta kehitelty Lissabonin sopimus, joka tuli voimaan vuoden 2009 alusta.
Sopimus lisäsi määräenemmistöpäätöksiä neuvostossa ja kasvatti Euroopan parlamentin valtaa. Eurooppa-neuvostolle valittiin pysyvä puheenjohtaja eli niin sanottu EU-presidentti. Lisäksi EU-sopimuksiin lisättiin muun muassa laillisesti sitovat kansalaisten perusoikeudet ja jäsenmaille säädettiin velvollisuus auttaa toisiaan sotilaallisissa ja muissa kriiseissä.
Keväällä 2010 euroalue joutui vaikeuksiin, kun Kreikka ajautui maksukyvyttömyyteen. Tilannetta hallitakseen euromaat perustivat ensin väliaikaisen ja myöhemmin pysyvän kriisirahaston, josta Kreikan lisäksi on tuettu Portugalia, Irlantia, Espanjaa sekä Kyprosta.
Kriisirahastot eivät virallisesti ole osa EU:ta, mutta unioni on osallistunut tukitoimien rahoitukseen myös oman budjettinsa kautta.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
