Vuoden luontokirja puolustaa raadonsyöjää
Antti Leinonen seurasi ahmojen elämää 25 vuoden ajan. Kuvaustekniikka kehittyi ja ystävyys tuttuihin ahmoihin syventyi. Leinosen vuonna 2005 ottamassa kuvassa ahmaveljekset Hemmo ja Täplis tervehtivät koskettamalla toistensa kuonoja. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoAhma ei
ole ahne.
Se kätkee ruokansa
ja syö sen
myöhemmin.«
WWF:n vuosittain järjestämän Vuoden luontokirja -kilpailun voitti kuhmolainen luontokuvaaja ja -kirjailija Antti Leinonen teoksellaan Ahman kintereillä.
Esiraadin valitsemaan kärkikolmikkoon kuuluivat myös Kimmo Martiskaisen ja Kimmo Taskisen Valkoselkätikka sekä Emma Karin ja Kukka Rannan Kalavale – tyhjenevä meri ja ihmiset sen rannalla.
Voittajan valitsi ja palkinnon luovutti keskiviikkona presidentti Tarja Halonen. Hän kannusti keskustelemaan, miksi ahma nähdään Suomessa vihollisena.
”Leinosen kirjasta tuli mieleen muumikirja Kuka lohduttaisi Nyytiä? Tuntuu, että Suomessa kukaan ei kaipaa ahmaa. Siksi ahma ansaitsee puolustuspuheensa”, Halonen sanoi.
Ahma mielletään erityisesti pohjoisessa verenhimoiseksi tappajaksi, joka ahmii poroja ja peuroja.
”Pahin ahmatti on kuitenkin ihminen”, Halonen totesi viitaten Karin ja Rannan kirjaan, jonka mukaan ryöstökalastus romahduttaa valtamerten kalakannat vuoteen 2050 mennessä.
WWF:n pääsihteeri Liisa Rohweder oli valintaan erittäin tyytyväinen, sillä luontojärjestöllä on käynnissä kansainvälinen salametsästyksen vastainen kampanja.
”Salametsästys mielletään ongelmaksi, joka ei kosketa meitä. Ahma on kuitenkin yksi esimerkki lajeista, joita salametsästetään Suomessa”, Rohweder totesi.
Ahma on Suomen uhanalaisin suurpeto. Riista- ja kalatalouden tutkimuskeskuksen mukaan vuonna 2010 Suomessa oli 150–170 yksilöä.
Ahman salakaatoepäilyjä on poliisin tietokannan mukaan vuosina 2002–2008 ollut viisi kappaletta. WWF:n suojelujohtajan Jari Luukkosen mukaan se on ”vain jäävuoren huippu”.
Porotaloudelle ahma aiheuttaa vuosittain merkittäviä tappioita. Vaikka ahma syö normaalisti raatoja, poroja se saa tapettua helposti. Poronhoitajille maksetaan korvauksia tapettujen porojen lukumäärän mukaan.
WWF esittää korvauskäytäntöä muutettavan siten, että porojen omistajille tai paliskunnalle maksettaisiin korvaus alueella elävien ahmojen määrän mukaan.
”Se hillitsisi salametsästystä”, Luukkonen uskoo.
Leinonen seurasi Suomen suurimman näätäeläimen edesottamuksia 25 vuoden ajan. Kuvaaminen vaati vuosikausien perehtymisen ahman elintapoihin ja elinympäristöihin.
”Tutustuminen alkoi lahjomalla”, Leinonen kuvaili palkinnon julkistamistilaisuudessa Helsingissä. Lopulta hän pääsi seuraamaan ahmaperhettä jopa ilman kojua.
”Minä piileskelin kallionkolossa ja ahmanaaras puun takana. Vuorotellen kurkimme toisiamme.”
Täydellisen valokuvan metsästys kävi välillä jännittäväksi, kun Leinonen kiipesi puuhun viemään haaskasyöttiä.
”Ahma odotti puun juurella.”
Helmikuussa julkaistun, henkäisevin valokuvin ja mukaansatempaavin kojupäiväkirjamerkinnöin höystetyn teoksen on kustantanut Maahenki.
SUVI NIEMI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
