”Luonnossa olen vapaa sivistyksestä”
KUUSAMO (MT)
”No fish, no dinner – ei kalaa, ei illallista”, vitsailee Palosaaren poro- ja kalastustilan isäntä Mika Lappalainen.
Hän opastaa hollantilaisryhmää talvikalastuksen saloihin Kuusamossa.
16 hengen lumikenkäilijäryhmä katsoo, kun Oivangin lomakartanon isäntä Heikki Kilpelänaho nostaa verkkoja jään alta.
Oivangin Kylmäperä on syvä, kirkas järvi. Vettä on tässä kahdeksan metriä, syvimmässä kohdassa reilu kymmenen metriä.
Kilpelänaho ei käytä hanskoja. Helmikuun loppu tuntuu huhtikuun puoliväliltä. 30 asteen pakkasella vieraat ovat ihmetelleet isännän tulipunaisia käsiä.
Ensin nousee särki, sitten siika. Matkailijoiden kamerat räpsyvät. Kaksi ahventa, siika ja neljä särkeä sätkivät jäällä hetken.
Talvikalastuksen tekniikka kiinnostaa. Lappalainen kääntää matkailijoille, että verkot tarkastettiin viimeksi tiistaina, nyt on torstai. Jään alla on kuusi kolme metriä korkeaa verkkoa 30 millimetrin solmuvälillä.
Sitten pilkitään. Matkailijat kyselivät jo aamulla, miten pilkille pukeudutaan ja kestääkö jää. Sen paksuus yllättää: 80 senttiä.
”Olkaa kärsivällisiä. Jos viiden minuutin päästä ei onnista, tehkää toinen reikä. Muuten tulee kylmä ja tylsää”, Lappalainen ohjeistaa.
Joos Bunder aloittaa kairaamisen, muut katsovat.
Hollannissa jäällä luistellaan, ei kalasteta. Reiän kairaamista pidettäisiin kiusantekona, hollantilaiset naureskelevat. Kukaan ei ole kokeillut pilkkimistä aiemmin.
Luontomatkailusta ryhmä on innoissaan. ”Luonnossa olen vapaa sivistyksestä, stressistä ja paineista. Arkipäivän elämä on kiireistä. Täällä sitä ihmettelee, mitä ihmettä silloin teemme”, sanoo Dieuwke Van der Hoeven, joka on matkalla poikansa kanssa.
”On kylmä, ajatukset ovat perusasioissa. Perusasioihin palaaminen vie stressin.”
Annie Van Der Lansia luontoon, kauas turismista, vetää vanhempien kanssa telttailu ja biologin koulutus. ”Nautin kaikesta, mikä kasvaa. Kaksi päivää kaupungissa riittää minulle.”
Peter Zwamborn nauttii hiljaisuudesta. Luonnossa ei ryntäillä kuten töissä. ”Luonnossa ymmärtää olevansa pieni pala universumia, vastakohtana ihmisiin, jotka ajattelevat itse olevansa tärkeimpiä. Luonto laittaa asiat oikeaan perspektiiviin.”
Zwamborn ja Van Der Lans huomauttavat, että luonnosta nauttiminen on täällä erilaista kuin Hollannissa: siellä kaikki on pienempää.
Järvellä käy viima. Osa ryhmästä on jo lähtenyt saunomaan.
Renske Beetstra Haagista ei tiedä, mitä kalaa odottaa. ”Olen kokeillut kalastamista lapsena. Brasiliassa kalastin piraijoja, mutta en saanut mitään.”
Pilkkimisen meditatiivisuus ei ole vielä avautunut hänelle. ”Suosin meditaatiota auringossa”, nainen naurahtaa.
Van der Hoeven kokeilee jo viidettä reikää. ”On mukava oppia suomalaisia tapoja”, hän sanoo.
Aamupäivällä puolet ryhmästä kävi porotilalla, osa koira-ajelulla. Valjakkoajelua on vielä iltapäivällä edessä Oivangin lomakartanon mailla.
Kalaa ei nouse. Lappalainen ja Kilpelänaho keräävät varusteet moottorikelkkojen päälle. Lumikenkäilijät ovat jo kaukana.
PAULA LIESMÄKI
Luonnossa ymmärtää olevansa pieni pala universumia, vastakohtana
ihmisiin, jotka
ajattelevat itse
olevansa tärkeimpiä. Luonto laittaa
asiat
oikeaan perspektiiviin.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
