HEVOSELÄMÄÄ ”Kattokaa, hevosia”
Kuljen mummolan mutaista tietä hevosen vierellä. Se vetää kärryjä. Olen ihan pieni, nelivuotias. Valjaat kilisevät. Kosketan varovasti hevosen etujalkaa. Se kääntää päätään minua kohti, ja sillä hetkellä kohtaloni on sinetöity. Häkellyn. Se huomasi minut. Ja lumosi minut.
Varsu näykki. Sen rintaa ei saanut rapsuttaa, heinät se vei käsistä salamana. Olin seitsemän vanha. Sukulaisten tilalla lehmänmaidon tuoksuinen pirtti oli kuuma ja katto matalalla. Odotin sitä hetkeä, että äiti ja isä ymmärsivät sanoa, että tyttö haluaisi katsomaan hevosta.
Ihailin isompien tallityttöjen seinille laittamia julisteita: hevosia ja nuorisoidoleita. Kaikkialla oli läsnä hevosen juovuttava tuoksu. Hevonen oli valtava ja veti puoleensa. Se oli elämää suurempaa. Sen vaalea kylki ja liinakkoharja paloivat muistiin ikuisiksi ajoiksi kuvaksi oikeasta hevosesta.
Heräsin aamuviideltä odottamaan. Kuudelta pyöräilin paikalle katsomaan, kuinka sirkus tuli kylään. Rekat ajoivat ympyrään lukion pihalle ja teltta pystytettiin. Poneja oli seitsemän eriväristä pienissä karsinoissa. Innokkaat pikkutytöt varasivat hoidokeiksi kokeneita shetlanninponeja, jotka näytöksessä ravasivat tahdissa. Katsomossa ponin hoidosta ja tuolien kantamisesta vapaalipun ansainneena kuvittelin liittyväni sirkukseen.
Ensimmäinen kerta hevosen selässä oli, kun trapetsitaiteilija heilautti rennolla otteella minut ponin selkään. Poni taivutti kaulaansa ja liu’uin maahan. Sirkuksen lähdettyä pyöräilin tyhjällä kentällä ja vedin itseeni hevosten tuoksua.
Viikkoja sirkuksen lähdön jälkeen äiti teki pannuhuoneesta typerryttävän löydön. Olin sulkenut muovipussiin vaatteeni, jotka olivat päälläni poneja hoitaessa. Olin halunnut säilyttää hevosen tuoksun viimeiseen saakka, nuuskia sen sisääni.
Nuoruuteni hevoset olivat postikorttihevosia, täydellisiä ja eksoottisia. Ne täplittivät huoneeni seinät. Pienessä kylässä ei ollut ratsuja, vain ravureita. Koulukaverin sisko kävi hoitamassa yhtä niistä.
Kun kuulin siitä, tuntui kuin enkelikuoro olisi puhjennut lauluun: ”Voimmako käydä kattomassa?” Pienessä tallissa oli sirojalkainen ja kapeakaulainen tumma hevonen.
Ravureita näkyi myös kesälomilla Kiuruvedellä. Pellollisia hevosia. Koko matkan Kittilästä Kiuruvedelle kuului: ”Kattokaa hevosia!”
Nyt aikuisena vien tytärtäni sirkukseen. Näytän ponit ja hevoset. Yritän saada tyttöni lukemaan samoja Mervi Jalon hevoskirjoja joita itsekin aikoinaan luin, kannan kirppiksiltä Hevoshulluja. Luen niitä itse salaa. Hiljennän autoa aina kun tienlaidassa näkyy hevosia, käyn raveissa.
Olen 34-vuotias. Olen ikäni rakastanut hevosia, muistanut varsut ja ponit. Ostanut hevosia koruina, veistoksina, jääkaappimagneetteina. Naapurin nainen kertoo käyneensä tyttärensä kanssa ratsastamassa paikkakunnalle muuttaneella tallilla. Pian hän varaa minullekin tunnin.
Olen typertynyt ja onnellinen päästessäni hevosen selkään. Olen talutusratsastuksessa, ravi pompottaa enkä tahdo löytää rytmiä. En saa Seriä pysähtymään, vaan se kiertää täyden kierroksen. Se on nöyrä hevonen. Se esiintyy joulupukin hevosena elokuvassa Joulupukin tarina.
Vähitellen löydän ravin ja laukankin. Löydän myös pelon sekoittuneena riemuun. Ratsastan koulun hevosilla. Silläkin, jolla vannoin, etten koskaan. Isolla mustalla Papalla, joka pukittaa ennen kuin kankeasti pyörähtää raviin. Pian ratsastan myös naapurikunnan tallilla, käyn islanninhevosvaelluksella ja laukkaan läpi ensimmäiset koulukisani.
Taivalkoskella Harjakossa olen elämäni ensimmäisellä hevosleirillä, 36-vuotiaana. Olen siekailemattoman tyytyväinen äiti-lapsileiriläinen. Olen pikkutyttö, kun saan olla hevosten kanssa. Herätä asuntovaunusta, kulkea ratsastusvaatteissa ja elää todeksi hevoskirjojen maailman.
Nyt olen 40-vuotias ja osaan satuloida ja ratsastaa. Suhde Pohjan Akkaan, Pimuun, nykyiseen luottoratsuuni, on vaihteleva. Se nyhtää rannettani ja painaa päänsä minua vasten. Kun sen vatsan alta rapsuttaa, alahuuli menee lörpälleen. Ratsastuksen jälkeen upotan kasvoni sen kaulaan ja olen kiitollinen.
TERHI NIKKINEN
Kittilä
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
