HEVOSELÄMÄÄ Meidän Reipas

Ruuna Reipas nuokkuu tallissaan. Se on rouskutellut aamuheinät ja hörppinyt vettä kupista. Välillä se havahtuu navetasta kuuluvaan mölähdykseen tai pakkasen lyödessä nurkkalautaan. Se alkaa oitis hörähdellä, kun Olli-isäntä tempaisee oven auki ja kävelee talliin.

Nahkarukkaseen verhottu käsi silittää harjaa. Sarkahousujen taskusta löytyy sokeripala. Kämmen kastuu höplästä turvasta. On aika lähteä viemään maidot ja hakemaan minut maitoautolta.

Reipas kääntyy mieluusti ulos pilttuusta. Se arvostaa isäntänsä rauhallisuutta. Isännän ja Reippaan välillä vallitsee luottamus ja ystävyys.

Hyppään maitoauton kopista rekeen isän viereen. Kotona isä kiepsauttaa ohjat ladon oven ripaan, hakee heinätukon ja heittää loimen hevosen selkään.

Käyttövesi haetaan lähteestä. Kesällä kuljetusapuna on polkupyörä ja tonkka. Talvella työn tekee Reipas, joka polkee askeltien tuiskun jälkeen aina uudelleen. Reellä tuodaan useampi tonkka kerralla, ja lähdevettä riittää saunaankin.

Vedenhakureissulle lähtiessään isä sitoo kaulaliinan löysälle, jotta sen saa helposti nostettua suun eteen suojaksi pakkaselta. Villapaidan kaulus on nostettu pystyyn ja karvahatun läpät laskettu korville. Lisäksi isällä on ruskearuudullinen lyyssi ja harmaat huopatossut.

Silittelen kehräävää Mörri-kissaa, ja äiti kyselee joululomasta.

Huurteisen ikkunan läpi näkyy jotain tummaa. Katson tarkemmin ja huomaan Reippaan jo palanneen, mutta käyttäytyvän oudosti. Hevonen heittelee päätään, nostelee etujalkoja ja vaahto lentää suusta. Aisat ja reki kitisevät. Ohjakset ovat jumissa jalaksen alla ja reki on tyhjä.

Naapurin Iivari ajaa pihaan tukkikuorma lavetissa. Iivari sanoo menevänsä lähteelle. Hän saa ohjakset irti, mutta Reipas ei halua lähteä. Se nousee takajaloilleen ja korskuu. Ohjasten iskut ja kirosanat saavat antamaan periksi ja Reipas lähtee matkaan.

Reipas tuo elottoman isännän kotiin. Iivari kertoo Ollin pudonneen kyydistä menomatkalla. Jalat olivat tiellä, ruumis selällään hangessa. Reipas oli käynyt lähteellä tutun lenkin. Sieltä löytyivät tonkat ja heinäsäkki. Ollin hevonen ohitti umpihangessa kahlaten.

Isä kannetaan uunin eteen lattialle. Äiti asettelee tyynyn pään alle ja Iivari ottaa hatun päästä. Äiti lähtee soittamaan naapurista sukulaisille, lääkärille ja arkkua. Minun käsketään jäädä kotiin. Olen pelosta lamaantunut.

Iivari huolehtii hevosen talliin ja käy sisällä. En itke, mutta tuijotan isää liikahtamatta. Lopulta äiti tulee lääkärin kanssa. Lääkäri kertoo, että heikon sydämen takia kuolema oli vain ajan kysymys.

Reipas suree syömisen ja makaamisen välillä. Kun menen talliin, se kääntyy toiveikkaana katsomaan. Minut tai äidin nähdessään se pettyy. Vesireissuilla Reipas on säikky ja säikähtää lintuja tai puista putoavia lumikokkareita.

Alkuun se pelkää isän putoamispaikkaa.

Hautajaisten jälkeen äiti kertoo, että minusta tulee nyt hevoskuski. On yritettävä pärjätä omin voimin. Viikonloppuisin kuskaan maitoa, vettä ja pieniä heinänökkösiä ladosta. Illalla hämmennän apetta ja siivoan tallia.

Reipas kiittää tönimällä turvallaan tai tunkemalla päätä kainaloon. Seuraavat neljä vuotta yhteistyömme sujuu melko hyvin.

Äiti on sairaana ja hänen tekee mieli lakkoja. Löydän niitä lähisuolta kahvikupillisen, mutta eivät ne maistukaan. Istun rapulla, ja Reipas näykkii riimun päässä ruohoa. Muistelen, kuinka isä osti Reippaan Pörsänmäen kauppiaalta. Nimen varsa sai ripeän luonteensa mukaan.

Nyt hevonen on jo 24-vuotias ja se alkaa näkyä. Sen selkä on notkolla ja karva haalistunut. Väsyksissä se panee usein makuulle ja könyää sitten ylös miten pääsee. Hevosen kuulo ja näkö ovat heikentyneet.

Navettakin on tyhjä lehmien lähdettyä. Reippaalle on tilattu karja-auto.

Hakupäivänä en halua olla kotona. Keksin tarjoutua heinäkasakaksi naapuriin. Suren viisasta hevosta, jota ilman emme olisi pärjänneet. Se kuuluisi tähän pihaan loppuun asti. Keskikoulu loppui keväällä ja muutan pian kotoa. Kävelen Reippaan luokse leipäpala kädessä. Vielä on aikaa.

PIRJO TORVINEN

Sukeva

Avaa artikkelin PDF