Metsänomistajien ikääntyminenvähentää kiinnostusta puukauppaan
Harri Hänninen odottaa metsänomistajien ikääntymisen nousevan jatkossa entistä suurem-maksi ongelmaksi metsä-teollisuuden puuhuollolle. Kari Salonen Kuva: Viestilehtien arkistoMetsätilojen pirstoutumisesta ja metsänomistajien vanhenemisesta on puhuttu viime vuosina paljon. ”Nopeimmin ongelma hoituisi kuntoon sukupolvenvaihdosten verotusta helpottamalla, mutta siihen poliittinen yhteisymmärrys ei ole riittänyt”, sanoo Päättäjien metsäakatemian johtaja Harri Hänninen.
”Ellei mitään tehdä, metsänomistajien ikääntyminen jatkuu. Tulevaisuudessa myös koulutettujen metsänomistajien
ja naisten osuus kasvaa.”
Suomessa metsälöt ovat pieniä. Keskikokoa ovat laskeneet suurten tilojen maiden jakaminen torppareille ja sodan jälkeen toteutettu asutustoiminta. Tapana on ollut jakaa maat myös perillisten kesken.
”Kaikki lapset ovat saaneet osansa tilasta, vähintään mökkitontin. Metsänomistajien kannalta pienet tilat eivät ole ongelma. Pienikin tila voi olla omistajalleen arvokas.”
Esimerkiksi Ruotsissa metsätilat ovat suurempia ja niiden omistajat nuorempia. Siellä sukupolvenvaihdoksia ei rasiteta perintöverolla. Toisaalta tilat pidetään yhtenäisinä osittamiskiellolla.
Hännisen mukaan pienet metsätilat ovat ongelma lähinnä metsäteollisuudelle, jonka puunhankintaa ne vaikeuttavat. Toisaalta laajalle levinnyt metsänomistus tuo myös etuja. Se varmistaa metsätalouden harjoittamisen yleisen hyväksyttävyyden.
Metsäteollisuus ja osa poliitikoista on halunnut vauhdittaa puukauppaa vuosittaisella metsätilamaksulla. Se iskisi kipeimmin pieniin tiloihin, joissa hakkuuväli saattaa venyä pariinkymmeneen vuoteen.
”Metsänomistajia on 700 000. Luultavasti metsätilamaksua esittäneet poliitikot ja puolueet huomaavat sen viimeistään seuraavissa vaaleissa.”
Hänninen muistuttaa, että pienten tilojen merkitys metsäteollisuuden puuhuollolle on vähäinen. Äärimmilleen viety puunhankinta tulee toimeen pientenkin leimikoiden kanssa.
”Jos metsäteollisuus haluaa nykyistä enemmän puuta, se voi palkata lisää ostomiehiä juoksemaan puita kasaan.”
Varsinainen ongelma on metsänomistajien ikääntyminen. Vielä vuonna 1990 metsänomistajien keski-ikä oli 54 vuotta. Nyt se on yli 60 vuotta, ja ikääntyminen jatkuu edelleen.
”Aiemmin raskas työ näännytti ihmiset. Harvat pääsivät nauttimaan eläkkeestä. Nykyään ihmiset elävät aina vaan pidempään ja he myös saavat metsät haltuunsa entistä vanhempina.”
Koska eläkeläiset ovat entistä vauraampia, heillä ei ole tarvetta kantorahoille. Esimerkiksi autokauppa saattaisi käydä paljon vilkkaammin, jos metsänomistajat saisi aktivoitua käyttämään hakkuumahdollisuuksiaan ja kantorahojaan.
”Yksi ongelma on, ettei metsänomistajia saa tietosuojan takia kovin helposti selville. Erilaisten palveluiden tarjoajien on vaikea kohdistaa heille markkinointia.”
Hännisen mukaan olisi myös metsänomistajien etu, että heille voisi tarjota erilaisia metsänhoito- ja hakkuupalveluita nykyistä helpommin.
”Huoltosuhteen heikkeneminen voi lisätä rahojen tarvetta ja käyttöä. Kun ikääntyvät metsänomistajat siirtyvät kalliisiin palvelutaloihin, kantorahoille löytyy kohde.”
Metsänomistajien ikääntymiskierteen katkaisuun olisi olemassa yksinkertainen lääke. Metsätalouden harjoittaminen pitäisi nostaa verottajan silmissä maatalouden tapaan yritystoiminnaksi.
”Ylivoimaisesti näppärintä olisi huojentaa metsätilojen sukupolvenvaihdoksen verotusta”, summaa Hänninen.
”Metsätilojen rakennetta parantava lääke olisi myös luovutusvoittoveron huojennus. Se voisi olla vaikka määräaikainen ja sen voisi kytkeä tilakoon kasvattamiseen.”
Tilakoon kasvua on haettu myös yhteismetsiä suosimalla. Niiden suosio on kasvanut, mutta suurin osa uusista yhteismetsistä on jäänyt niin pieniksi, ettei niillä ole suurta merkitystä kokonaisuudelle.
”Yhteismetsillä ei ratkaista pienten tilojen ongelmaa, koska niitä perustetaan toisaalta keskimääräistä suuremmista metsätiloista, yhtäältä hajallaan olevista pikkutiloista.”
Metsätalouden harjoittamisen reunaehdot menevät lähiaikoina uusiksi. Metsälain muutos vapauttaa metsänomistajat käsittelemään metsiään entistä monipuolisemmin. Hänninen odottaa sen ja yleisen kehityksen jakavan metsänomistajat entistä selvemmin kahteen ryhmään.
Osa metsänomistajista hoitaa metsiään aktiivisesti. Toisilla metsät jäävät virkistyskäyttöön.
”Metsänhoitoyhdistyslain muuttuminen saattaa tuoda odotettua suurempia muutoksia. Luultavasti yhdistykset keskittyvät sen jälkeen puukauppaan, jossa liikkuvat suuret rahat”, sanoo Hänninen.
Kukaan ei tiedä, miten tiiviiksi yhdistysten ja suurten metsäyhtiöiden suhde sen jälkeen muodostuu. Yksi mahdollisuus on, että yritykset siirtävät puunhankinnan yhdistyksille ja luopuvat omista metsäosastoista.
Samalla aukeaa mahdollisuuksia muille hoitotöihin keskittyville yrittäjille.
JARMO PALOKALLIO
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
