PASSIPAIKALLA Tilasto on armoton
Koska filosofi Pekka Himasen (kat.) toimeksianto pääministeriltä ei sallinut lausua lopullista totuutta Suomen työttömyydestä, joudumme edelleen turvautumaan Tilastokeskuksen ja työministeriön lukuihin. Ne kertovat yhtä pitävästi, että työttömyys on vuodessa kasvanut 30 000 henkilöllä eli yhden prosenttiyksikön.
Numerot kertovat myös, että työttömyysjaksojen kesto on pidentynyt vuodessa viikolla. Se viikko maksaa valtiolle pelkästään työmarkkinatukena 130,8 miljoonaa euroa vuodessa.
Nuorison työttömyys on edelleen kasvussa. Työministeri Lauri Ihalaisen (sd.) kaksi kuukautta voimassa ollut nuorison yhteiskuntatakuu ei siis ole saanut kovin hyvää starttia.
Aivan armottomasti Tilastokeskus todistaa, että opintoaikojen lyhentämisen ja eläkeiän nostamisen vaikutus huoltosuhteeseen ja samalla kuuluisaan kestävyysvajeeseen on hyttysen pissa Itämeressä. Tuskin on valtiosihteeri Raimo Sailas saateltu eläkkeelle, kun kaikki hänen totuutensa kaatuvat.
Eduskunnassa tilastoihin suhtaudutaan perinteisesti epäluuloisesti. Alan ammattilaisia lienee vain kaksi. Hekin varovat tuomasta tietämystään liikaa esiin.
Taloustutkimus Oy:n perustaja ja omistaja Eero Lehti (kok.) käyttää usein älyllisen virkeitä puheenvuoroja, joissa hallituksen esitykset revitään käytännön yrittäjän kokemuksella silpuksi. Tietenkin Lehti aina äänestää hallituksen puolesta.
Sapattilomalta eduskuntaan palannut tilastotieteen lisensiaatti Osmo Soininvaara (vihr.) ei tällä kaudella salissa viihdy. Omilla blogeillaan hän katsoo pitävänsä keskustelun tason korkeampana.
Useimmiten kansanedustajat pahoinpitelevät tilastoja ja tutkimuksia. Esimerkiksi Tuija Brax (vihr.) selitti vaalilain yhteydessä, että Sami Borgin tutkimusten mukaan Itä-Suomen heikko äänestysprosentti johtuu pienistä vaalipiireistä. Itä-Suomen uusissa suurissa vaalipiireissä on Braxin mukaan ilo ja riemu mennä äänestämään.
Sami Borg on saattanut jotain tuohon suuntaan tokaista. Se ei kuitenkaan selitä Helsingin ja Vantaan lähiöiden ennätysmatalia äänestysprosentteja, koska vaalipiirit ovat jättisuuria.
Lähes poikkeuksetta Itä-Suomesta valitut kansanedustajat paheksuivat uutta vaalipiirijakoa, joka yleisesti työnnettiin vihreiden piikkiin. Kokoomuksen iisalmelainen Markku Eestilä sentään kehotti kotiseutua murehtivia kollegoitaan ajattelemaan laajempia kokonaisuuksia.
Kymen Reijo Tossavainen (ps.) totesi kymenlaaksolaisten suuntautuvan Helsinkiin tai Päijät-Hämeeseen. Eteläkarjalaisillakaan ei ole savolaisten kanssa mitään tekemistä. Imatran Jukka Kärnä (sd.) ihmetteli joutuvansa vaalimatkoilla Pieksämäelle ja kummallisiin pakkoihin, joista ei pääse yöksi kotiin.
Monessa maassa parlamentti jakaantuu kahteen kamariin, joista toinen edustaa alueita ja toinen puolueita. Suomessa tehtiin 1906 historiallinen kompromissi yhdistämällä nämä periaatteet. Näin vältettiin pattitilanne, joka nykyisin vallitsee esimerkiksi Yhdysvalloissa ja Italiassa.
Alueellinen edustavuus turvattiin pienehköillä vaalipiireillä, joista monet olivat 6–10 edustajan suuruisia. Kukaan ei protestoinut. Nykyisten vihreiden kaukainen esi-isä nuorsuomalaiset kuvitteli helposti nousevansa Suomen suurimmaksi puolueeksi.
Vähitellen on ruvettu tuijottamaan vain poliittista suhteellisuutta. Huippu on viime vaalikauden lakiyritys, jonka SDP onneksi hallitusneuvotteluissa jämerästi torjui. Raimo Piiraisen (sd.) murjaisun mukaan vaalituloksen laskeminen olisi sillä pelillä kestänyt viikon.
Keskusta on perinteisesti ollut alueiden puolue ja niihin turvautunut. Tapani Töllin (kesk.) ja Markus Lohen (kesk.) vastalauseessa alueiden puolustaminen kuului.
Yhtenäinen keskusta ei kuitenkaan enää ole. Esimerkiksi maatalousvaliokunnan puheenjohtaja Jari Leppä (kesk.) puolusti kaatunutta yritystä hehkuvasti kuin olisi vihreiden puoluetoimiston lunttaa lukenut.
PEKKA ALAROTU
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
