VIERAILIJA Helsingin henki tarvitsee vuoropuhelua

Etyj:n parlamentaarisen yleiskokouksen järjestäminen Helsingissä tällä viikolla piti olla juhlakokous, joka edistää vuoropuhelua ja synnyttää uudelleen vuoden 1975 Helsingin henkeä. Kävi päinvastoin.

Etyj:n yhtä keskeistä voimaa, Venäjää, ei nähty itse kokouksessa ollenkaan. Vuoropuhelun perinteinen edistäjä Suomi kulki korvat luimussa selittämässä, miksi se ei voinut muuta kuin kieltää Venäjän delegaation johtajan, duuman, puhemiehen Sergei Nariskinin ja neljän muun parlamentaarikon maahantulo.

Miten näin kävi?

EU:n pakotelinjaukset ovat osoittautuneet monitulkintaisiksi ja Suomen juristeriaa korostavalle politiikkauskolle vaikeiksi.

Ukrainan kriisi on samalla tuonut pintaan Suomen ulkopolitiikkaan yhden jännitteen: EU-jäsenyyden ja yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan sekä toisaalla pyrkimyksemme ylläpitää omia hyviä suhteita tärkeään naapurimaahamme Venäjään.

Nyt lopputuloksena oli korvapuusti ja julkinen nolaus Venäjälle ja riski tapahtuneen vaikutuksista Venäjä-suhteisiimme jatkossa.

Osa ulkopolitiikkamme tekijöistä tuntuu ajattelevan, että ulkopolitiikkamme on vain Brysselissä päätetyn toteuttamista: tilaa kahdenvälisille suhteille ei ole. Heiltä jää huomaamatta, että tosiasiassa kaikilla mailla on omat kahdenväliset suhteensa, myös Venäjään.

Saksa ja Ranska ovat Ukrainan kriisin oloissakin säilyttäneet kahdenvälisen kanssakäymisensä Venäjään. Italia ja Itävalta ovat nekin jatkaneet kanssakäymistä myös korkealla tasolla viimeisen vuoden aikana.

Osa EU-maista pitää omaa Venäjä-politiikkaansa paljon kireämpänä kuin EU:n pakotepäätökset tarkoittavat.

Presidentti Niinistö on viitannut siihen, että EU:n henkilöpakotteisiin liittyvä linjaus on sekava. Tähän voi yhtyä, sillä erimielisyyksien aikana kanssakäymistä tarvitaan jopa enemmän kuin normaalioloissa eikä sekavuus menettelytavoista saisi tulla esteeksi.

Maahantulokieltoihin EU teki poikkeusmahdollisuudet juuri välttämättömän kansainvälisen dialogin mahdollistamiseksi. Kansainvälisten järjestöjen, kuten Etyj:n isäntämaiden kokouksiin osallistuminen sallittiin myös pakotelistalla oleville.

Samoin linjattiin, että kansainvälistä vuoropuhelua ja Ukrainan kriisin ratkaisua edistäviin valtiollisiin kokouksiin maahantulolupa voidaan myöntää. Jälkimmäisistä pitäisi kuitenkin tehdä ilmoitus EU:lle.

Muun muassa Saksa on myöntänyt pakotelistalla oleville maahantulolupia juuri vuoropuhelun edistämiseksi. Tosin kokoontumisista ei ole taidettu virallisesti informoida Unionia.

EU:n sisäinen solidaarisuus on estänyt henkilöpakotteita koskevan avoimen keskustelun. Tänään voinee jo sanoa, että EU:n parlamentaarikkoihin liittyvät pakotteet olivat alun alkaen valikoivia ja logiikaltaan kyseenalaisia.

Kun koko duuma yhtä jäsentä lukuun ottamatta hyväksyi Krimin liittämisen Venäjään, miksei kaikkia päätöksen puolesta äänestäneitä laitettu pakotelistalle?

Moni kollegani on kahden kesken ihmetellyt sitä, että hallitukset tekevät päätöksiä, joilla kansanedustajien kanssakäymistä vaikeutetaan tai estetään. Venäjän toimintaan piti reagoida, mutta tämänviikkoisen episodin valossa voi kysyä, olivatko parlamentaarikkoihin liittyvät umpimähkäiset pakotteet viisaita.

Presidentti Niinistö on Ukrainan kriisinkin aikana pyrkinyt säilyttämään suoran yhteydenpidon mahdollisuuden Venäjän korkeimpaan johtoon. Tämä on viisas linja. Kaikki eivät siitä ole pitäneet, mutta suora yhteydenpito on ollut Suomen etujen ja pitkän ulkopoliittisen linjamme mukaista.

Ilman vuoropuhelua ei Helsingin henkikään ole mahdollista.

Avaa artikkelin PDF