Suomen kannattaisi ottaakehitysavussa oppia Irlannista
Pienen maan on turha tuhlata vähiä resurssejaan ja siksi niiden käyttöä on syytä seurata tarkkaan. Tämä vanha viisaus käy selville, kun keskustelee Suomen kehitysyhteistyötä arvioineen Ritva Reinikan kanssa.
Hän itse hämmästyi selvitystä tehdessään, kuinka tehokas kehitysavun suuntaamisessa on Suomeakin pienempi Irlanti. Se on paras avunantaja kansainvälisten tutkimuslaitosten kehittämällä monipuolisella mittaristolla.
”Kehitysyhteistyöllä on siellä kaikkien puolueiden tuki. Ja kansalaiset ovat ylpeitä siitä, että he voivat olla auttamassa muita”, Reinikka huomioi.
Taustalla on irlantilaisten kansallinen muistikuva siitä, mitä on nälänhätä. Lisäksi auttamiseen kannustavat pitkät perinteet kansalaisjärjestöjen toiminnassa ja lähetystyössä.
”Viime mainitut ovat meidänkin vahvuuksiamme. Se näkyy erityisen hyvin onnistumisina Namibiassa ja Etiopiassa”, Reinikka kehuu.
Namibia, joka on jo noussut keskituloiseksi maaksi, ei enää ole mukana Suomen virallisissa kehitysohjelmissa.
”Pitkiä, tiiviitä suhteita kannattaa silti ehdottomasti pitää yllä ja hyödyntää.”
Kehitysyhteistyöstä voidaan siis parhaimmillaan jatkaa taloudelliseen ja muuhun yhteistyöhön.
Suomalaisten enemmistö kannattaa kehitysapua, mutta julkinen keskustelu on kuitenkin vellonut siinä, pitäisikö koko apujärjestelmä ajaa alas.
Tämän Ritva Reinikka tyrmää selvin sanoin.
”Kun katsotaan talouskasvua, köyhyyttä sekä inhimillistä kehitystä laajasti, kehitysapu ei ole niin tuloksetonta kuin Suomen keskustelusta voisi päätellä. Päinvastoin mittarit osoittavat aivan toista.”
Hänen havaintojensa mukaan Suomi on erityisen tuloksekas vesihuolto-, opetus- ja luonnonvara-aloilla.
Luokitus, jossa Irlanti saa parhaat arvioinnit, kiittää Suomea kumppanimaiden omien rakenteiden ja hallinnon vahvistamisesta.
Suurin suomalaisen järjestelmän heikkous on Reinikan mukaan toiminnan hajanaisuus. Se vaivaa yhtä lailla kansalaisjärjestöjen hankkeita kuin osallistumista kansainvälisten järjestöjen ohjelmiin.
”Projektien suuri määrä ja erillisyys aiheuttavat sen, että hallintokustannukset ovat yläkantissa.”
Suuri hallinnon osuus on luonnollisesti pois tehosta.
Merkittävän panoksen voi antaa myös asiantuntemuksen kautta.
Hyväksi esimerkiksi käy kansanedustaja Pekka Haaviston (vihr.) pesti hauraiden maiden työryhmän johdossa.
”Konkreettisessa työssä ei kuitenkaan pidä haaskata voimavaroja liian laajalle”, Reinikka painottaa.
Hauraissa maissa toiminta on turvallisuussyistä kallista, minkä vuoksi keskittäminen olisi etenkin siellä tarpeen.
Nykyään avun piirissä on viisi haurasta maata: Afganistan, Etelä-Sudan, Myanmar, Palestiinalaisalue ja Somalia.
Reinikka delegoisi käytännön päätöksentekoa enemmän suurlähetystöille, jossa tunnetaan kentän tarpeet.
Uuden hallituksen kehitysavun leikkauksiin Reinikka ei ota kantaa.
Sen sijaan hallitusohjelman kirjaus Finnfundin toiminnan vahvistamisesta on kuin suoraan hänen raportistaan.
”Vastaanottajamaat haluavat yksityissektorille pääomia investointeihin kuten uusiutuvaa energiaan ja teknologiaan. Myös ilmastonmuutos on Finnfundin ohjelmissa tärkeässä roolissa”, Reinikka toteaa.
Hän myös kummeksuu kehitysministerin suurta roolia päätettäessä pienistäkin hankkeista sekä sitä, että kehityspolitiikan erityisosaaminen jää ulkoministeriössä diplomatian korostamisen jalkoihin.
Kaijaleena Runsten
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
