Toimittajalta Et ole kuin maanmiehesi
Veltot kreikkalaiset eivät maksa lainaansa takaisin, vaikka tomerat saksalaiset kuinka pyytävät. Rehdit suomalaiset murehtivat velkojaan ja tekevät leikkauksia, koska nyt on pakko.
Kansanluonteet tuntuvat olevan pinnalla, kun Euroopan yhtenäisyyttä koetellaan monesta suunnasta.
Asioiden selittäminen kansanluonteella on helppoa. Se on myös älytöntä ja vaarallista.
Harmiton harha kansanluonteesta on sellainen, joka kannustaa. Jos yksilö ajattelee olevansa suomalaisena jotenkin erityisen sisukas ja ahkera, voi hän elää tätä ajatusta huomaamattaan todeksi.
Älytöntä mutta harmitonta on juuttua masentaviin mantroihin siitä, miten sulkeutuneita ja elottomia Suomessa ollaan. Tämä on huomattavan yleistä jupinaa, jota kuulee usein ulkomailta palanneiden suusta. Vaikuttaa siltä, että ihmisillä on tapana yleistää aivan tavalliset ominaisuudet, kuten ajoittainen epäsosiaalisuus, oman kansansa piirteiksi.
Humalaisen horinat Pariisin metrossa nähdään sitten mieltä ylentävänä eurooppalaisena avoimuutena. Samaa ei siedettäisi kotimaan julkisissa minuuttiakaan.
Kansanluonneajattelun pimeää puolta lähestytään, kun ajatellaan oman luonteen olevan etu johonkin toiseen kansaan nähden.
Suomessa tuntuu esimerkiksi elävän ajatus saksalaisista ja pohjoismaisista täsmällisinä järjen ääninä. Tällainen johtaa ylemmyydentuntoon.
Yhtäkkiä historiaan ja taloudenpitoon liittyvät stereotypiat ikään kuin oikeuttavat heikompiluontoisiksi miellettyjen ojentamisen.
Verkossa sai viime viikolla suosiota Euroopan parlamentissa kuvattu video, jossa liberaalidemokraattien liiton ryhmän puheenjohtaja Guy Verhofstadt yltyy epätyypillisesti läksyttämään Kreikan pääministeri Alexis Tsiprasia. Nettikommentoijat hukuttivat hermonsa menettäneen ”rohkean belgialaisen” kiitoksiin.
”Suomalaiset ovat kuuluisia suoruudestaan. Meidän edustajat vain hymistelevät”, harmitteli yksi kommentoija. Toinen töksäytti ”kreikkalaisten toimivan kuin venäläiset”, mitä se sitten tarkoittaakaan.
Kommentit dramatisoivat kokousta tarinaksi, jossa kokeneen valtiomiehen käämit paloivat kreikkalaiseen saamattomuuteen.
Helsingin Sanomissa puitiin perjantaina (10.7.) kreikkalaisten veronkiertointoa, jonka taustalla on lehden mukaan kansanluonne.
Tuo ajatus jäi elämään aihetta kommentoineiden mieleen, vaikka tekstissä eriteltiin myöhemmin selkeästi veronkierron mahdollisia, muun muassa historiallisia syitä.
”Läpeensä korruptoitunut ja epärehellinen kansa”, todetaan pidetyimmässä palautteessa.
Väitän, ettei kansanluonnetta ole olemassa ollenkaan. On olemassa kulttuuri, joka ei ole yksilön ominaisuus eikä hänen syytään.
Kulttuuri vaikuttaa siihen, mikä on yleistä ja hyväksyttävää. Tämä ei tarkoita sitä, että heti synnyttyään kaikki suhtautuisivat esimerkiksi velkaan samalla inholla maanmiestensä kanssa.
Maksaisitko verot kiltisti maassa, jossa sitä ei odoteta juuri keltään?
Vallitsevien tapojen mieltäminen kansan kyvykkyydeksi tai saamattomuudeksi repii niin kutsutun yhteisen Euroopan riekaleiksi. Lopetetaan se.
Matti Riitakorpi
matti.riitakorpi@mt1.fi
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
