Sotesta ei tullut selvää tänäkään vuonna
Historia toistaa itseään, ainakin sote-historia.
Vilkaisin vuoden 2013 lopulla kirjoittamaani juttua vuoden sote-käänteistä, ja siitä moni kohta kelpaisi kopioitavaksi tämän vuoden historiakatsaukseen sellaisenaan: ministeri vaihtui, asiantuntijat arvostelevat, ei istu perustuslakiin, ratkaisu on lähellä.
Alkuvuosi kului ihmetellessä, ja kunnat pullikoivat vuonna 2013 keksittyä isäntäkuntamallia vastaan.
Maaliskuussa rytisi: eräänä sunnuntaina pidettiin tiedotustilaisuus, jossa hallitus ja oppositiojohtajat ilmoittivat saaneensa soten valmiiksi. Tämä tapahtui vielä Jyrki Kataisen (kok.) ollessa pääministerinä ja Jutta Urpilaisen (sd.) valtiovarainministerinä. Sateentekijänä pidettiin Juha Sipilää (kesk.).
Suomi jaettaisiin viiteen alueeseen ja ne taas pienempiin. Kunnat eivät enää tuota, järjestä eivätkä päätä, mutta maksavat.
Siksi uusikaan malli ei sopinut Suomen perustuslakiin kuntien tehtävien ja taloudellisen itsehallinnon vuoksi. Hallitus hioi särmiä pois ennen lakiesityksen tuomista eduskuntaan, mutta lopullisen sanan asiaan sanoo kansanedustajista koostuva perustuslakivaliokunta ensi keväänä.
Hallituskin rakoili. RKP ei ollut tyytyväinen julkisen tuotannon ”sementointiin”. Peruspalveluministeri Susanna Huovinen (sd.) ilmoitti, ettei sote-alueelle voida määrätä maksukattoa, vaikka hallitus oli juuri siitä sopinut.
Kunnilta pyydettiin tänäkin vuonna lausuntoja. Niistä ilmeni, että kunnat pitivät sote-esitystä sekavana ja alueelliseesti epäviisaina.
Huolta herättivät keskusjohtoisuus, lähipalveluiden kohtalo, ennaltaehkäisyn ja perusterveydenhuollon unohtaminen sekä suurten tuottajien ylivalta. Toiminnan pirstaleisuuden pelättiin johtavan kustannusten karkaamiseen.
Kunnat olivatkin valmiita lykkäämään koko uudistuksen yli vaalien.
Osalle etenkin pienempiä kuntia tuli kiire ulkoistaa kaikki palvelunsa. Parkano antoi kasvonsa menettelylle, jossa kunta varmistaa monivuotisella sopimuksella yksityisen lääkäriyrityksen kanssa, että lähipalvelut säilyvät jatkossakin.
Hallinto taas varoitteli kuntia kahden laskun loukusta.
Kainuun mallin kokeneet kertoivat, kuinka huonosti suuruus toimii.
”Palvelut huononivat ja kustannukset karkasivat, kun kuntayhtymä alkoi elää omaa elämäänsä”, Puolangan kunnanjohtaja Seppo Rajala sanoi.
Soten myötä hallitus luopui kuntien pakkoliitoksista vähin äänin ja viimeistään kuntaministeri Henna Virkkusen (kok.) tultua valituksi kesäkuussa europarlamenttiin.
Pelko ei kuitenkaan hävinnyt. Vaikka kuntia ei voi kunnallisoikeuden professorien Aimo Ryynäsen ja Asko Uotin mukaan pakottaa liitoksiin valtionosuusuudistuksella, pakkoliitokset kummittelevat edelleen.
Joulukuussa julkaistut kuntakohtaiset sote-vaikutukset nostivat nimittäin äläkän kunnissa: osa voittaa ja osa häviää – ja paljon.
Siinä missä Helsingin kuntavero lähtee laskuun, kymmenien pienten kuntien nousee useilla prosenttiyksiköillä – Rautjärven peräti 7,4:llä.
Uuden kuntalain mukaan kunnalla on velvollisuus kattaa alijäämät. Jos ei kata, joutuu kriisikuntamenettelyyn, jonka päässä häämöttää kuntaliitos.
Ministerit Huovinen ja sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) ovat kuitenkin luvanneet tarkastella vielä kuntien maksuosuuksia.
Perusteellisia laskelmia sote-uudistuksen hyödyistä ei sitten tullutkaan, vaikka laki sitä edellyttää ja vaikka sote-uudistuksen piti säästää jopa kaksi miljardia euroa.
Loppuvuotta kohti puhuttiin jo sote-hallinnon sekavuudesta ja esitettiin sote-alueille suoria vaaleja ja verotusoikeutta. Tätä pohtinee toinen työryhmä, jonka hauduttelu kypsyy helmikuun lopussa.
EIJA MANSIKKAMÄKI
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
