Lamasta lamaan
jouko.ronkko@
maaseuduntulevaisuus.fi
90-luvun laman alkaessa Holkerin hallituksen työministeri Matti Puhakka (sd.) väitti kirkkain silmin, ettei lamasta ollut tietoakaan. Herrat vain pelottelivat kansaa.
Kansa pudotti Puhakan eduskunnasta, mutta pahimmat vahingot oli jo tehty. Laman kiville ajettiin täysin purjein. Suomen kilpailukyky oli huono, markkinat romahtaneet, työ loppumassa ja velat kasvamassa huikeaa vauhtia.
Oppositioon jättäytynyt vasemmisto kuitenkin yllytti ihmisiä luulemaan, että mieltä osoittamalla ja ”taipumattomuudella” voitaisiin turvata ”saavutetut edut”. SAK järjesti mielenosoituksia ja uhkaili yleislakolla laillisesti valittua eduskuntaa.
Enemmistö heräsi lamaan, kun yritys toisensa jälkeen kaatui, ja työttömien määrä ylitti puoli miljoonaa.
Sen jälkeen lehdet alkoivat pullistella ”kriisitietoisuutta” lisääviä juttuja. Mieleen on jäänyt, miten jokin naisten lehti kysyi työmarkkinajohtaja Lasse Laatusen perheeltä, miten lama näkyy. ”Meillä jätettiin leikkeleet pöydästä”, Laatusen perhe vastasi.
Se oli pölhöpopulismia pahimmillaan. Ei laman pitänyt töissä olevien elämässä näkyä – ainakaan niin että kulutusta olisi vähennetty.
Ne, jotka saivat pitää työpaikkansa, siis ylivoimainen enemmistö kansalaisista, olisivat auttaneet laman voittamista parhaiten ostamalla kotimaisia tuotteita. Köyhäilystä oli vain haittaa.
Nyt meillä ei ole lamaa, pieni taantuma vain. Sen yli päästään vähin vaurioin, jos hallitus tai kansa ei innostu säästämään. Säästämisen aika on noususuhdanteessa.
Aivan toiseen asiaan siirtyäkseni, arvostin Sauli Niinistön tapaa luopua osasta palkkaansa. Hän teki sitä jo ennen presidentin vaaleja mutta ei mainostanut asiaa vaalikampanjassaan.
Tuskin presidentti Niinistö nytkään halusi palkan alennuksestaan sellaista meteliä joka siitä syntyi. Jotkut vain olivat varmoja, että presidentti halusi näyttää esimerkkiä.
Syytä kai olisi ollut. Ahneus on saanut liiaksi jalansijaa.
Yhdysvaltain äkkioikeiston tapaan monet haluaisivat meilläkin tehdä hyveen asiasta, jonka jo Iso kirja luokittelee kuolemansynniksi. Olisipa aivan mainiota, jos näille ahneuden apostoleille nousisi vahva vastavoima.
Presidentin mallia haluttaisiin laajentaa suositukseksi kaikille isopalkkaisille. Heidän pitäisi kuulemma, ”kohtuuden nimessä”, luopua osasta ansioitaan.
Pölhöpopulistit tormaavat myös kansanedustajien kukkaroille. Kansan valitsemien, ylimpien lainsäätäjien pitäisi ansaita vähemmän kuin kirkonkylän pankinjohtajan. Kateus on uupumaton kirittäjä.
Auttaisiko sitten UPM:n johtajien laaja palkka-ale meitä huonopalkkaisempia? Ei auttaisi.
Säästyneet palkkarahat menisivät osakkeen omistajille. Pienemmästä palkasta heruisi entistä vähemmän verotuloja valtion ja kuntien, siis meidän kaikkien hyväksi.
Palkka-alen vaikutus on jo kokeiltu käytännössä aivan äskettäin. Nokian johtajien optiomiljoonien virta, jota niin monet katkerasti kadehtivat, on nyt tyrehtynyt. Tuhansien palkka on alennettu jopa nollaan.
Kateellisten pitäisi kai olla tyytyväisiä. Mutta kun näkö ei ulotu omaa napaa kauemmas, ihmetellään siitä, miksi Salon menoja karsitaan ja Oulu velkaantuu.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
